Armon riittävyys

Luin aamulla seuraavan tekstin SRO:n päivänsanasta ja jaan sen myös tänne. Aina yhtä puhuttelevaa ja lohdullista. Ylläoleva jaekorttini on vanhan käännöksen mukaan.

https://sro.fi/paivan-sana

Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. 2. Kor. 12:9.

Sairauden koskettaessa, lankeemuksen kohdatessa tai elämän epäonnistumisissa saatamme pelätä joutuneemme armon ulkopuolelle. Kristityn kun tulisi olla tällaisten asioiden yläpuolella. Uudella vakavuudella aloitamme kilvoittelun, teemme vakaita päätöksiä. Kuitenkin arki palaa pian ongelmineen, oma voima ei kauaksi kantanut. Kuinka paljon meitä uupuneita kristittyjä veljiä ja sisaria onkaan, taivas yksin tietää! Nyt Jeesus tulee luoksemme ja sanoo: armo riittää. Voima onkin heikkoudessa, ei luulotellussa vahvuudessani. Kallis hunajan pisara opettaa lempeästi samaa: ”Jos olet nähnyt Kristuksen, olet nähnyt hänessä kallion, joka on korkeampi omaa vanhurskautta, saatanaa ja syntiä. Tämä kallio seuraa sinua ja siitä pisaroi alati hunajaa ja armoa sinun ravinnoksesi.” Heikko kristitty, olet suojassa Jeesuksen haavoitettujen käsien alla jokaisena päivänäsi, myös sinä kaikkein vaikeimpana.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

      https://www.symbolum.fi/

Jokunen kuva myös tämän vuoden parvekekukistani. Oma vointi ei ole ollut mitä parhain, mutta päivä kerrallaan eteenpäin mennään - "parhaissa , vahvemmissa ja rakastavissa Herramme käsissä".

Hyvää ja siunattua kesän jatkoa!

 "Rakkaus on kuin kukka. Ystävyys on kuin suojaava puu." 
 - Samuel Taylor   Coleridge

Kuuletko sen mitä kuulen,

huminaa tuulen,

askeleet oravan,
kaukaista kukuntaa käen.

Näetkö sen mitä näen,
auringon nousevan.

Anna-Mari Kaskinen

Armonsa suojassa

"Uskossa heikkoja vahvista, Jeesus,
turvassa turvaton luonasi on.
Taas olet antanut autuuden päivän,
vielä on sanasi muuttumaton.
Hengelläs vyötä ja rohkaise meitä,
armosi vaatteella riisutut peitä,
armosi vaatteella riisutut peitä."

(virrestä 173)

Thomas Wilcox kirjoittaa Kalliissa Hunajan Pisarassa: 
 

”Yhtä vähän kuin voit estää aurinkoa nousemasta, yhtä vähän voi estää Kristusta, vanhurskauden aurinkoa, koittamasta. (Mal. 4: 2) Älä käännä hetkeksikään katsettasi pois Kristuksesta. Älä katsele syntiä, vaan katso ensin Kristusta. Ellet syntejäsi murehtiessasi näe Kristusta, lopeta murehtimisesi.” (Sak. 12: 10)

Siunattua kesää kaikille!

Mistä kärsivä löytää lohdutuksen tänään? / Charles H. Spurgeon

Mistä kärsivä löytää  lohdutuksen tänään? 

”Sillä  kaikki  ovat  tehneet  syntiä  ja  ovat  vailla   Jumalan   kirkkautta   mutta   saavat   hänen  armostaan  lahjaksi  vanhurskauden,  koska  Kristus  Jeesus  on  lunastanut  heidät  vapaiksi.  Hänet  Jumala  on  asettanut  sovitusuhriksi,  hänen  verensä  tuo  sovituksen  uskossa vastaanotettavaksi. (Room. 3.)
 Meidän   ”lohdutuksemme   vuori”   on   Golgata, jolla meidät on lunastettu. Hoitavan  lohdutuksen  talo  on  rakennettu  tälle  vuorelle puisesta rististä. Mikään historian tapahtuma ei auta sieluamme niin kuin se, mitä Golgatalla tapahtui. 
Kärsivä  sielu  ei  koskaan  löydä  lohdutusta  muualta  kuin  sieltä,  missä  kärsimys  kerran  oli    suurimmillaan  ja  missä  tuska  saavutti huippunsa. Tänäänkin.
Sinä,  joka  tiedät,  mitä  kärsimys  ja  ahdistus ovat, tiedät, ettet  sinä löytänyt apua tuskaasi  Taaborin  vuorella,  et  Hermonin  vuorella etkä sinä saanut apua Siinain vuorella.   Mutta   Getsemanessa   ja   Golgatan   vuorella  Jumala on sinua lohduttanut.
 Jeesuksen  Getsemanessa  vuodattamat  katkerat   kyyneleet   ovat   hoitaneet   sinun   katkeria  muistojasi  ja  kipujasi,  sotilaiden  ruoskaniskut,   jotka   osuivat   Jeesukseen,   ovat   lievittäneet   sinun   saamiasi   iskuja.   Jeesuksen  murhe  ja  kärsimys  Golgatalla ovat  lääkinneet  sinua  murheissasi  ja  suurissa kärsimyksissäsi. 
Muistathan  Simon  kyreneläisen,  joka  pakotettiin   kantamaan   Jeesuksen   ristiä?   Hän  kantoi  ristiä,  mutta  häntä  ei  naulittu  siihen.  Golgatan  keskimmäinen  risti  oli  varattu yksin Jeesukselle Kristukselle.
 Jeesuksen   vierelle   oli   ristiinnaulittu   kaksi   ryöväriä.   Ketään   vanhurskasta   ei   hänen   laillaan   ristiinnaulittu,   yhtäkään   opetuslasta  ei  ristiinnaulittu  hänen  kanssaan.   Kaikkien   ihmisten   ääretön   velka   pantiin hänen harteilleen, kaikkien syntien paino asetettiin hänen kannettavakseen. 
Hän  kärsi  kaiken,  mikä  ihmisten  olisi  tullut  kärsiä.  Hän  teki  kaiken  tarvittavan  yksin loppuun asti.
Ja  muista  tämä:  Jeesuksen  sovitustyö  oli Jumalalle kylliksi.  Jumala hyväksyi sen riittävänä  uhrina  meidän  ihmisten  puolesta.
 Jos  Jumala  ei  olisi  pitänyt  Jeesuksen  sovitustyötä  riittävänä,  Jeesus  olisi  jäänyt  hautaansa. Ylösnousemus osoitti, että Jee-suksen tehtävä oli loppuun suoritettu ja se oli Jumalalle ja ihmisille riittävä pelastukseksi kaikille, jotka uskovat.  

 Charles H. Spurgeon (1834–1892) (Otteet suom. POM)

 Armo riittää lehti Numero 5  https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2014/10/AR_2009-5.pdf

Yksin mutta Jumalan kanssa / Oswald Chambers

Yksin mutta Jumalan kanssa

 Jumalan  lapsen  ja  Jumalan  palvelijan  täytyy olla niin paljon yksin, ettei hän lopulta enää  huomaa  olevansa  yksin.  Kristillisen  elämän   alkuvaiheessa   ihminen   yleensä   kokee  pettymyksiä.  Ihmiset,  jotka  hänen  mielestään  olivat  olleet  hengellisiä  valoja,  eivät olekaan sitä ja ne, jotka aluksi olivat hänen  kanssaan,  kääntyvät  muualle.  Tällaisiin  pettymyksiin  meidän  täytyy  tottua  niin, ettemme sitten huomaakaan jääneemme yksin.
 Paavali  kirjoitti  Timoteukselle:  ”Kun  ensimmäisen  kerran  puolustauduin  oikeudessa, ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin” (2. Tim. 4:16).
 Meidän  ei  siis  pidä  rakentaa  uskoamme  epävakaiden  ja  häilyvien  valojen  varaan  vaan  sen  todellisen  Valon  varaan,  joka ei koskaan katoa.
 Kun tärkeät ihmiset lähtevät, me olemme   surullisia   kunnes   huomamme,   että   juuri niin piti käydä, jotta meille jäisi vain Yksi  ja  yksi  tehtävä:  Katsoa  Jumalaa  kasvoihin, jotta hän meitä auttaisi.
 Älä  anna  minkään  estää  sinua  katsomasta  herkeämättä  Jumalaan  sinun  itsesi  tähden  ja  sen  opin  tähden,  jonka  mukaan  sinä pelastut. Ja joka kerran kun sinä saarnaat,  katso  ensin  Jumalaa  kasvoihin  kun  puhettasi  valmistat. 
 Jumalan  palvelija  on  henkilö,  joka  jatkuvasti  katsoo  Jumalaa  kasvoihin  ja  sitten  vasta  menee  toisten  luokse ja muille puhumaan.  Jumalan palvelijalle on luonteenomaista valo, josta hän ei itse tiedä mitään. Kun ”Mooses  laskeutui  Siinainvuorelta  liitontaulut  käsissään,  hänen  kasvonsa  säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt.” (2. Moos. 34:29).
 Meitä  ei  ole  kutsuttu  julistamaan  itseämme, ei julistamaan toisille epäilyjämme tai  hetkellistä  hiljaista  iloamme,  jota  toisinaan  saatamme  tuntea  Jumalan  kasvojen  edessä. Jumalan palvelijan salaisuus on se, että  hän  katsoo  Jumalan  kasvoihin  ja  puhuu yksin hänestä. 
 Nykypäivänä   painotetaan   työntekoa,   myös  hengellisen  työn  tärkeyttä.  ”Meidän  on lähdettävä! Pakanat hukkuvat ilman Jumalaa! Meidän on vietävä sanoma heille!” 
 Tämä ei ole tärkeintä. Tärkeintä on, että  näemme  Jumalan.  Tärkeintä  on,  että  opimme  tuntemaan  Jumalan.  Kristillisen  julistuksen   tehtävänä   on   saattaa   meidät   tuntemaan  Jumala  oikein.  Muu  seuraa  sitten tästä. 

 Skotlantilainen baptistisaarnaaja Oswald Chambers (1874–1917)

https://kristitynfoorumi.org/lehdet/AR52008.pd

Katso Golgataan / Olavi Peltola

Katso Golgataan!  Jesaja 53 Olavi Peltola

Haluamme vielä pysähtyä Raamatun ihmeellisimmän profetian – Jesaja 53:n – ääreen. 
 Sen  valossa  ymmärrämme,  miksi  Jesaja  jo  heti  kirjansa  alussa  saattoi  julistaa  rohkeasti:  ”Vaikka  teidän  syntinne  ovat  veren-punaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat  purppuranpunaiset,  ne  tulevat  valkeiksi  kuin  puhdas villa.” (1:18) Tämä voi toteutua vain Jumalan kansan sovitusuhrin tähden.
 Jesaja  itsekin  vaikeroi  Jumalan  kirkkauden  ja  pyhyyden edessä. ”Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet.” (6:5) Mutta hän sai kuulla nuo  ratkaisevan  tärkeät  sanat:  ”Sinun  syyllisyytesi  on  poissa  ja  syntisi  sovitettu.”  (6:7)  Näiden  sovitukseen  perustuvien  sanojen  vapauttamana  alkaa  koko Jesajan vuosikymmeninen palvelutyö Herran profeettana.
 Kuinka monta kertaa Jesaja kirjansa kuluessa julistaakaan  tätä  ihmeellistä  sovituksen  sanaa!  Vain  sen sanan varassa on jokaisella ihmisellä mahdollisuus pelastua syntiensä tuomiosta ja olla jatkuvassa yhteydessä elävään Jumalaan.
 Juuri sitä tarkoittavat sanat: ”Herra on laskenut Siionin perustukset ja kurjimmatkin hänen kansastaan löytävät turvansa sieltä.” (14:32) Jumala laski Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen  kulmakiven  sitomaan  vankkaa  perustaa. Joka uskoo, ei horju. (28:16) Tämä uskovan ihmisen  elämän  perustus,  peruskivi  ja  kulmakivi,  on yksin Jeesus Kristus ja hänen työnsä Golgatalla. Vain se kestää ajassa ja iankaikkisuudessa.
 Juuri Golgatan ristin Kärsijässä Jumala on lähettänyt  meille  auttajan,  joka  ajaa  meidän  asiaamme  ja  pelastaa  meidät.  (20:20)  Juuri  hänessä  iankaikkinen Jumala toteutti ihmeellisen suunnitelmansa, kaukaa harkitun, varman ja luotettavan. (25:1) Se tarjoaa  turvapaikan  heikolle,  pakopaikan  kurjalle  vaikeuksien aikana. (25:4)
 Kuinka kipeänä monet Golgatan juurelle pysähtyneet ovat myös kokeneet Herran sanat: ”Synneilläsi  kyllä  olet  minua  rasittanut,  pahoilla  teoillasi  minua  vaivannut.”  Ja  kuitenkin  he  ovat  uskaltaneet  tarttua  jatkon  sanoihin:  ”Mutta  minä,  minä  itse  pyyhin  pois  sinun  rikkomuksesi  oman  itseni  tähden  enkä  muistele  sinun  syntejäsi.”  (43:24-25) Totisesti meillä kenelläkään ei ole Herran pyhien silmien edessä muuta turvaa kuin sanat: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi  kuin  pilviverhon.  Palaa  minun  luokseni,  minä olen lunastanut sinut vapaaksi.” (44:22) 
 Tänäänkin uskallamme kaikesta heikkoudestamme huolimatta uskoa, että mekin kuulumme siihen kansaan, joka on saanut syntinsä anteeksi. (33:24) Herra  on  heittänyt  selkänsä  taakse  kaikki  meidän  syntimme.  (38:17)  Hän  on  pelastanut  meidät  iankaikkisen kuoleman kuilusta. 
 Syntiemme  anteeksiannon  hedelmänä  on  rauha, ja siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. (32:17) Saamme uskoa, että tulevat päivämme hän turvaa, hetkestä hetkeen. Hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. (33:6) 
 Kuinka  turvallista  onkaan  iän  karttuessa  tarttua  Herran  sanaan:  ”Teidän  vanhuutenne  päiviin  saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (46:4)

KYLVÄJÄ 2/2019

Hilja Aaltosen ajatuksia ja omia kuulumisiani

" Sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla." (Ps.32:7)

Ihmisen elämään sisältyy runsaasti ilon ja riemun aikoja. Meillä on oikeus nauttia niistä ja olla kiitolliset. Elämän kirjokudokseen kuuluvat kirkkaat ja tummat värit. Elämän lauluun, riemun ja vaikerruksen jakeet. Silloin vasta se on täydellistä. Elämä on kaunis, suurenmoinen, jäljittelemätön. Aikamme antamat parhaimmatkin ilot ovat sittenkin rajoitettuja, hetkellisiä. Silloinkin kun ne ovat heleimmässä hehkussaan, niihin on kätketty sammumisen varjo.
 Mutta pelastuksen riemu on taivaan lahja. Se on laskettu sydämeemme Jumalan armahtavalla kädellä. Sinetöity syntien anteeksiantamuksen sinetillä. Tältä pohjalta syntynyt pelastuksen riemu kestää matkassamme yön kauhujen puristuksessakin. Se ei riipu ajan vaihteluista. Tunteet häilyvät, mutta pohjavire on yli ymmärryksen käyvää rauhaa Jeesuksen armohaavoissa.
 Autuas se ihminen, jonka turvana on Herra. Hän ympäröitsee meidät pelastuksen riemulla. Tie on valaistu perille saakka ja riisuuntumistuulissakin se on turvallinen.

Hilja Aaltonen / Päivähartauskirja

 Minulla ollut viime viikkoina monin tavoin helpompi jakso ja olen kovasti iloinnut ja kiittänyt hyvää Jumalaa. Selkäkipuni, joka todettiin lopulta iskiakseksi parani lopulta ja olen jaksanut myös vahvistaa lihaksia monin tavoin. Sain myös hyvän lääkärin valinnanvapauden kautta, joka ymmärsi ja tiesi paljon fibromyalgiapotilaan hoidosta ja kohtaamisesta. Sain myös uuden lääkkeen toisen rinnalle, joka ainakin alkuun tuntuis auttavan. Kivut olleet lievemmät ja näiden kanssa olen pärjännyt hyvin. Uupumus tosin samaa, mutta ollut rauha ja lepo. Näillä mennään ja käsi Jumalan kädessä.

Kiitos myös minua muistaneille!

Kun luin aamulla tuon Hilja Aaltosen kirjoituksen, se puhutteli minua. On ollut hyvin vaikeita jaksoja elämässä, Herra on vienyt kaikesta läpi ja kantanut. Nyt on ilon aika, josta nautin. Joskus voi tulla taas vaikeampi aika, silloinkin saan muistaa, että olen parhaissa käsissä, Jumala antaa voiman käydä kaikenlaiset vaiheet läpi. Ja voin iloita pelastuksen riemusta, käypä, miten käykään.  Armonsa kantamana.

Olen pari kertaa taas päässyt raamattupiiriin ja seurakunnan kokoontumisiinkin. On ollut siunaavaa. Vieläkin tärkeämpää minulle on oma aika Jumalan kanssa. Hän rakastaa minua, vaikka tietää millaista tekoa olen. Ymmärtää ja kuuntelee. Sitä armoa ihmettelen joka päivä. Hän ansaitsee kaiken kiitoksemme. Ja Isän Jumalan lapsina saamme olla turvallisin mielin. Kaikki tulee Isältä . Hän pitää meistä  huolen ja on aina pitänyt.

Siinä jotain ajatuksiani. 
Arkisten asioiden keskellä eläen täällä ja toivon kohdatessani lähimmäisiäni voivani kohdella heitä rakastavin, armollisin  mielin, Jeesuksen rakkaudella.

Pian alkaa olla Nuttu-laatikkoni Etiopian vauvoille valmis postitukseen. Parit junasukat ja tumput vielä valmistumassa. Ollut kyllä iloa tehdessä. 

Ehkä tähän vauvoille neulomiseen vaikuttaa sekin, että esikoistyttäreni Hanna Maria menehtyi 11 vuorokauden ikäisenä  -82 , hän sai hyvää hoitoa vastasyntyneiden teholla. Suru oli hyvin raskas. 

On ilo saada näin neuleilla auttaa  vastasyntyneitä ja rukoilla vauvojen,  perheittensä ja projektin puolesta .
Opettelen joka päivä iloitsemaan kaikesta, mitä minulla on, Isä antaa kaiken tarvittavan . Mitä minulla ei ole, sitä en tahdo surra, siihen tahdon tyytyä ja olla iloinen.

Ihana on armonsa!

Siunausta päiviisi rakas lukija!

( sivua päivitetty 21.3)

Sinulle

                        Kukka sinulle!

Vuoden alkuun laitan tänne Urho Muroman (Iltavartio) tekstiä sinulle, minulle, kaikille-

 Tule Jeesuksen kasvojen eteen. Tyhjennä siinä koko sydämesi. Pura koko kuormasi. Kerro koko asiasi. Herra on lempeä ja hyvä. Hänen ilonsa on saada antaa anteeksi ja pyyhkiä pois synnit. Uskoudu Hänelle uudestaan ja saat nähdä, että kaikki on taas tuleva hyväksi. Katso, miten Jeesus kuvaa taivaallisen Isän mielenlaatua katuvaa syntistä kohtaan. Isä odottaa lastansa portilla. Isä näkee lapsensa jo ennen kuin tämä hänet huomaa. Isä se on, joka juoksee vastaan. Isä sulkee syliinsä ja suutelee hellästi. Näin tahtoo Herra sinullekin. Jumalan sydän on täynnä armoa ja rakkautta kaikkia katuvaisia kohtaan. Hän ei tahdo muistella hairahduksiasi ja lankeemuksiasi, vaan saada uudelleen armahtaa sinua. Älä jää niin kauas. Tule lähemmäksi. Painu rukoukseen. Ja puhu kaikki Jeesukselle. Katso, miten lempeästi Hän katselee sinua. Hän tahtoo sinua armahtaa. Annathan?

Urho Muroma

Runsasta siunausta tähän vuoteen jokaiselle päivälle!