Hilja Aaltosen ajatuksia ja omia kuulumisiani

" Sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla." (Ps.32:7)

Ihmisen elämään sisältyy runsaasti ilon ja riemun aikoja. Meillä on oikeus nauttia niistä ja olla kiitolliset. Elämän kirjokudokseen kuuluvat kirkkaat ja tummat värit. Elämän lauluun, riemun ja vaikerruksen jakeet. Silloin vasta se on täydellistä. Elämä on kaunis, suurenmoinen, jäljittelemätön. Aikamme antamat parhaimmatkin ilot ovat sittenkin rajoitettuja, hetkellisiä. Silloinkin kun ne ovat heleimmässä hehkussaan, niihin on kätketty sammumisen varjo.
 Mutta pelastuksen riemu on taivaan lahja. Se on laskettu sydämeemme Jumalan armahtavalla kädellä. Sinetöity syntien anteeksiantamuksen sinetillä. Tältä pohjalta syntynyt pelastuksen riemu kestää matkassamme yön kauhujen puristuksessakin. Se ei riipu ajan vaihteluista. Tunteet häilyvät, mutta pohjavire on yli ymmärryksen käyvää rauhaa Jeesuksen armohaavoissa.
 Autuas se ihminen, jonka turvana on Herra. Hän ympäröitsee meidät pelastuksen riemulla. Tie on valaistu perille saakka ja riisuuntumistuulissakin se on turvallinen.

Hilja Aaltonen / Päivähartauskirja

 Minulla ollut viime viikkoina monin tavoin helpompi jakso ja olen kovasti iloinnut ja kiittänyt hyvää Jumalaa. Selkäkipuni, joka todettiin lopulta iskiakseksi parani lopulta ja olen jaksanut myös vahvistaa lihaksia monin tavoin. Sain myös hyvän lääkärin valinnanvapauden kautta, joka ymmärsi ja tiesi paljon fibromyalgiapotilaan hoidosta ja kohtaamisesta. Sain myös uuden lääkkeen toisen rinnalle, joka ainakin alkuun tuntuis auttavan. Kivut olleet lievemmät ja näiden kanssa olen pärjännyt hyvin. Uupumus tosin samaa, mutta ollut rauha ja lepo. Näillä mennään ja käsi Jumalan kädessä.

Kiitos myös minua muistaneille!

Kun luin aamulla tuon Hilja Aaltosen kirjoituksen, se puhutteli minua. On ollut hyvin vaikeita jaksoja elämässä, Herra on vienyt kaikesta läpi ja kantanut. Nyt on ilon aika, josta nautin. Joskus voi tulla taas vaikeampi aika, silloinkin saan muistaa, että olen parhaissa käsissä, Jumala antaa voiman käydä kaikenlaiset vaiheet läpi. Ja voin iloita pelastuksen riemusta, käypä, miten käykään.  Armonsa kantamana.

Olen pari kertaa taas päässyt raamattupiiriin ja seurakunnan kokoontumisiinkin. On ollut siunaavaa. Vieläkin tärkeämpää minulle on oma aika Jumalan kanssa. Hän rakastaa minua, vaikka tietää millaista tekoa olen. Ymmärtää ja kuuntelee. Sitä armoa ihmettelen joka päivä. Hän ansaitsee kaiken kiitoksemme. Ja Isän Jumalan lapsina saamme olla turvallisin mielin. Kaikki tulee Isältä . Hän pitää meistä  huolen ja on aina pitänyt.

Siinä jotain ajatuksiani. 
Arkisten asioiden keskellä eläen täällä ja toivon kohdatessani lähimmäisiäni voivani kohdella heitä rakastavin, armollisin  mielin, Jeesuksen rakkaudella.

Pian alkaa olla Nuttu-laatikkoni valmis postitukseen. Parit junasukat ja tumput vielä valmistumassa. Ollut kyllä iloa tehdessä. 

Ehkä tähän vauvoille neulomiseen vaikuttaa sekin, että esikoistyttäreni Hanna Maria menehtyi 10 vuorokauden ikäisenä  -82 , hän sai hyvää hoitoa vastasyntyneiden teholla. On ilo saada näin auttaa  vastasyntyneitä ja rukoilla vauvojen,  perheittensä ja projektin puolesta .
Opettelen joka päivä iloitsemaan kaikesta, mitä minulla on, Isä antaa kaiken tarvittavan . Mitä minulla ei ole, sitä en tahdo surra, siihen tahdon tyytyä ja olla iloinen.

Ihana on armonsa!

Siunausta päiviisi rakas lukija!

( sivua päivitetty 21.3)