maanantai 29. heinäkuuta 2019

Poimintoja Pieni lauma lehdestä


Palvelutyö

“Jos elämämme painopiste on palvelutyössä, toiminnan lähtökohtana on useimmiten kristityn oma minä. Meidän kaikkien täytyy oppia ennemmin tai myöhemmin, että omat yrityksemme ovat turhaa vaivannäköä. Ne eivät tuota todellista hedelmää. Hengellinen kasvumme heikkenee ja kärsii silloin, kun touhuamisesta tulee pääasia, varsinkin kehityksemme alkuaikoina. Jos sensijaan Kristuksessa kasvaminen saa olla ensimmäisellä sijalla, palvelutyömme ei mitenkään kärsi. Teemme työtä silloin, kun Jeesus haluaa ja sillä tavalla, kuin hän haluaa. Näin emme joudu fyysisesti, psyykkisesti tai hengellisesti murtumapisteeseen.

Miles J. Stanford: “Täytetyn työnvarassa”, Karas-Sana Oy, 1979

http://www.kristitynfoorumi.fi/PL12006.pdf




 TÄRKEIN VALVOTTAVA

“Ei kaikilta ole elävä toivo mennyt arkielämän vaivoissa ja kiusoissa; monelta se hävisi yhteisessä jumalanpalveluksessa.Valvovalla kristityllä ei voi olla tärkeämpää valvottavaa kuin se, että hän jatkuvasti elää armosta.- - Armosta eläminen on tärkeintä, mutta samalla vaikeinta. Lainalaisuus on ihmisille kuin luontoa. Toimia, yrittää, tarttua ohjaksiin ja tehdä itse kaikki, ollakin kaikki –siihen kyllä suostumme ja sovellumme.Mutta olla kokonaan Jumalan varassa,Hengen johdossa ja paikalla, jossa Hän saa vaikuttaa niin tahtomisen kuin tekemisenkin– siihen meidän on vaikea suostua, sillä se on hengellistä.- - Armosta lankeamisen vaara on joka-aikainen vaara. Harva kristitty on lakannut kokonaan lihaan luottamasta.


”Niilo Tuomenoksa: “Kristusta kohti”,
Päivä Oy 1935


http://www.kristitynfoorumi.fi/PL12006.pdf





ASTIAN HEIKKOUS JA JUMALAN VOIMA


“Jos astian heikkous katoaa, katoaa saman tien Jumalan voima ja jäljelle jää sielullinen tai aivan luuloteltu voima. Sen varassa paisutaan, tullaan joksikin, eletään kuin Korintossa. Mutta oikea Jumalan voima, tuo suunnattoman suuri, ylläpitää ihmisessä heikkoutta ja yhä vain heikentää ihmistä tullakseen itse täydelliseksi."


Per-Olof Malk: “Voima on Jumalan”.


http://www.kristitynfoorumi.fi/PL12005.pdf



Valokuvat uintireissultani 2019 / Lea

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Jumalan siunauksesta / Juha Vähäsarja




Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen. Hoos. 10:12.

Jumalan siunaus pitää sisällään koko elämän tappioineen ja pettymyksineen. Siunaus ei kierrä niitäkään ongelmia, joiden kanssa me kipuilemme hautaan saakka. Siunaus on Herran läsnäolon päättymätön lupaus. Ja siunaus on toki myös sitä, että saamme ottaa hyvää Isän kädestä, kun hän sitä meille antaa. Hyvä annetaan siksi, että voisimme jakaa sitä eteenpäin tarvitseville. – Älä siis sinäkään pelkää omien murheittesi keskellä, että olisit oudossa paikassa. Herra Jeesus on kanssasi. Siunaus saattaa olla kätketty erityisesti juuri elämäsi raskaisiin vaiheisiin. On parempi kulkea Herran omana kipuja kantaen kuin onnellisena omia teitä. Herra kyllä pysyy heikon luona ja antaa ajallaan siunauksen sateen, lupauksensa mukaisesti.
          https://www.symbolum.fi/

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Rukous




Katkelma Paavo Hiltusen kirjasta: Rukous on rakkautta
3.
Rukous on lahja

Jeesus opettaa, ettei kukaan voi tulla Isän luo muutoin kuin Pojan kautta (Joh. 14:6). Jeesus on ovi yhteyteen Jumalan kanssa, ja tuo yhteys Pyhässä Hengessä on välttämätön hengelliselle rukoukselle. Kukaan meistä ei tulisi rukoukseen, ellei Jumala olisi suuressa armossaan kutsunut meitä luokseen Kristuksessa ja ellei Hän jatkuvasti kutsuisi meitä.

Meidän surkea tilamme - uskovinakin - on selvästi sanottu Hoos. 11:7: »Minun kansallani on halu (taipumus) kääntyä minusta pois (paeta); ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti (Häntä kohden joka on Korkea), ei kenkään heistä ylenny (nouse tullakseen).»

Jos Jumala jättäisi meidät, emme rukoilisi emmekä viihtyisi Jumalan edessä. Meidän taipumuksemme ja halumme viittaavat aivan toisaalle: maailmaan ja sen harrastuksiin. Missä liha pääsee valtaan uskovassa, siinä tämä taipumus helposti näkyy: rukous jää, ja kuljetaan »taampana» kuten Pietari.

Kiitos Jumalalle, Jumala kuitenkin kutsuu meitä jatkuvasti rakkaasti rukoukseen. »Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: Nouse, armaani, sinä kaunoiseni ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi.» (Kork.v. 2:10-14)

Hän myös vetää meitä rukoukseen (Joh. 6:44) ja vie meidät rukouskammioon (Kork.v. 1:4, 2:4). Jos rukous olisi meistä itsestämme, siitä ei tulisi mitään, mutta Jumala ei ole jättänyt rukousta ihmisten käsiin, vaan jatkuvasti huolehtii siitä.

Rukous on suuri Jumalan lahja, joka on meille annettu (Joh. 6:65). Ihmisille on rukouksessa lahjoitettu äärettömän kallisarvoinen mahdollisuus lähestyä Korkeinta, Kaikkivaltiasta Jumalaa. Nyt Jumala odottaa, että me arvostamme tätä lahjaa ja käytämme sitä ahkerasti. Siihen on kätketty valtavia siunauksia, ei vain minulle, vaan minun kauttani lukemattomille muille, koko maailmalle.