Kootut runot

Eri runoilijoiden runoja uskosta,rohkaisusta,elämästä,lohdutuksesta jne.

viimeisin ylinnä

 

 Tähkänpoimija

Astelen jälkiä leikkuuväen
katveessa tummuvan iltasään.
Katselen lyhteitä, viel´ehkä näen
muutaman varisseen tähkäpään.

Muukalaisena saralla tällä
Ruutin lailla mä ahkeroin.
Vielä vaikk´tähkiä keräämällä
työssä näin mukana olla voin.

Sukulunastajaani mä kiitän.
Hän mulle hankki perintömaan.
Käteni kankeat yhtehen liitän.
Kuin Ruut saan levätä jaloissaan.

Saanenhan eteensä nöyränä tulla,
vaikka on halpa mun osani tää.
Jos ei lyhdettä mukana mulla,
ojennan tähkäni poljetut nää.

Kohta jo puidaan kallista viljaa.
Ruumenet tulessa poltetaan.
Tähkiä poimien ootan hiljaa
päivää, kun palkkani maksetaan.

Urho Meronen

 HYVÄ PAIMEN

Pelto on muokattava, siemen kylvettävä,
sota-asu puettava ylle ja lähdettävä taistelukentälle,
juostava kilparadalla, etsittävä, kolkutettava,
tehtävä työtä viinitarhassa, saarnattava evankeliumi
kaikille luoduille,

kuoletettava lihan teot, iloittava, kiitettävä,
riemuittava, oltava murehtimatta,
tunnustettava synnit, vaellettava valkeudessa,

Herra, Sinä vaadit minulta mahdotonta!
Minun elämäni on jo muutenkin raskasta.

Missä Sinun voimasi on?
Missä apusi, vastauksesi rukouksiini?

Missä olet, Herra?

Olenko koskaan tullutkaan luoksesi,
luullut vaan?
Olenko pettänyt itseäni?
Olenko kaukana Sinusta?
Sanotko Sinä, ettet tunne minua?

Herra, en jaksa yrittää,
minä putoan kohta kuoleman kuiluun -

en kuule Sinun ääntäsi enää,
olenko eksynyt, poikennut tieltä,
enkä tiedä milloin se on tapahtunut?
 ---------
Jumalan Poika, Paimeneni,
tulit ja näytit rakkaat kasvosi,
ja minun sydämeni huojentui,
kyyneleeni haihtuivat viileään tuuleen,
kun nostit minut harteillesi.

Sain nähdä kirkkauden kaukaisten
vuorten takana ja annoit minulle
Henkesi vettä ja Sanasi leipää.

Ja minä iloitsen ja kiitän,
ja riemuitsen armosi vapaudessa,
ja taas haluan lähteä muokkaamaan peltoja,
kylvämään siementä.
Minä lähden sotaan kanssasi, voittoisaan sotaan,
Sinä maailmojen Hallitsija,
valkeuden voittoisaan sotaan.
                                                                         
 Liisamaaria  -98

  Kun et tiedä
mennäkö sairaiden tai vanhusten luo,
kulkeako hänen jäljessään ristiä kantaen,
seistäkö muurinaukossa vai juostako kuin voittaja,
on aika palata yksin Jeesuksen luo...

Kun et muista
mitkä ovat neljä askelta pelastukseen,
seitsemän armonjärjestyksen kohtaa,
tai kaikki yhdeksän askelta pyhään elämään,
on aika palata yksin Jeesuksen luo...

Kun kuulet sanottavan,
että sinun tulee antautua, kokea, luottaa, rakastaa,
palvella, kilvoitella, totella, rukoilla, muuttua,
olla vahva, omistaa rauha, saada voittoja,
on aika palata yksin Jeesuksen luo...

Kun sanotaan, että elämme
aikaa ennen sitä hirmuhallitsijaa, sotaa ja piinaa,
kun sanotaan, että kaikki kohta romahtaa,
ja kun sinun on vaikea selviytyä tästä päivästä,
on aika palata yksin Jeesuksen luo...

Kun kuulet kerrottavan, että jossakin
herätettiin kuollut ja jossakin rukoiltiin koko yö,
siellä paastottiin 40 päivää ja tuolla satoi kultaa
ja että se ja se on johtanut tuhansia uskoon,
on aika palata yksin Jeesuksen luo...

Kun sinun kristittynä odotetaan
tekevän väsymättä työtä, voittavan lisää sieluja,
kärsivän, uhrautuvan, antavan alati kaikkesi
ja kun voimasi eivät riitä mihinkään niistä,
on aika palata yksin Jeesuksen luo...

Kun Jumalan sana ja kristityt osoittavat
sinut syylliseksi ja omatuntosi tuomitsee sinut,
kun perustaa omalle kristillisyydelle ei enää ole
etkä enää jaksa yrittää etkä toivoakaan,
on aika palata yksin Jeesuksen luo...

POM  http://www.evank.org/pdf/AR_2006-2.pdf

Kun ovat menneet
laupiaat samarialaiset
simonkyreneläiset
viimeisetkin
joita odotit
älä älä luovuta
älä toivoa menetä
vaikka vain ohikulkijoita
hylkääjiä.

Vielä on tulossa yksi,
hiljainen ja nöyrä.
Ei kulje ohi
tien oheen unohdetun
jolla ei ole ketään
Ei vain kuormaasi
ristiäsi sairauttasi
sinut itsesi kaikkinesi
kantaa perille.
Eikä syytä.
Ei käske. Ei kysy.
Ehjäksi rakastaa.

Maaria leinonen


Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa.
Minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa.
Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää.
Minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää.

Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt.
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt.
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion.
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on.

Minä tulin sinua varten, jota ihmiset pettävät.
Minä tulin sinua varten, jonka toiset jo jättivät.
Minä tulin sinua varten, joka yössäsi nyyhkytät.
Minä tulin sinua varten, joka yksin sairastat...

San. Erkki Leminen
Säv. Pekka Simojoki


Aurinko kultaa jälleen
aamuisen maiseman.
On kuin se ystävälleen
kuiskaisi: Kuulehan.

Eilisen varjo on poissa.
Valosta laulakaa.
Lähtekää rohkeasti
kohtaamaan tulevaa.

Anna-Mari Kaskinen


Nyt päivän kuorma vain
kerrallaan. En pyri mä
kauaksi katsomaan.
Hän armon ja askeleet antaa.
Tuo taivainen lyhty kirkkauttaan,
joka askeleella mä kokea saan:
Isän voimakas käsi mua kantaa.

Hilja Aaltonen


Hiljaa, ystävät hiljaa,
siellä nyt vaeltakaa
missä suru ja murhe
ovelle kolkuttaa.
Missä taakkojen alle
uupuvat sydämet,
missä itkien käyvät
vaivatut ihmiset.

Älkää ankarin käsin,
sattuko sydämeen,
jonka harpuissa soivat
sävelet särkyneen.
Jollet ruokoa maasta
korjata talteen vois,
jätä se Mestarin huomaan,
väisty vaieten pois....

Vilho Rantanen

 


Lapseni 

 


Lapseni, sinä, joka tunnet olevasi yksin
ja itket nurkassasi surullisin mielin.
Eikö sinulle riitä, että ”Minä Olen” sinun kanssasi,
tahdon lohduttaa sinua yksin ollessasi.

Lapseni, sinä, joka taistelun tiimellyksessä
olet väsynyt ja voimasi ovat jo vähissä.
Nosta katseesi ja silmäsi avautuvat näkemään
Taivaallisen Sotajoukon tulevan sinun elämään.

Lapseni, sinä, joka tunnet monenlaisia kipuja
tunnet ruumiillista tuskaa ja sisäisiä haavoja
Katso, Minä olen syntisten ystävä ja kipujen tuttava
olen sinunkin Vapahtajasi ja olen sinua auttava.

Lapseni, sinä, joka olet joutunut eksyksiin
ja huudat hädissäsi apua aivan uuvuksiin.
Minä tahdon sinun tietävän, että Minä kuulen
pienimmänkin sisimpäsi huudon ja kuiskauksen.

Maila

 


Oi Jumala, nyt iloitsen:
Sinulta puvun sain.
Mä kelpaan siinä taivaaseen;
se lahja autuain.

En taida kyllin katsella
ja siitä iloita!
Jos milloin siihen katsahdan,
se ain on uutena.

Ei siinä löydy ryppyä,
ei mitään saastaista.
Mä vaikka olen musta vain,
oon siinä puhtaana.

Se kylliksi on autuuteen.
En muusta huolikaan.
Se vanhurskaus on Jeesuksen,
ostettu kuolollaan.

Ah, kuinka kerran seisoisin
edessä Herrani,
jos tämä armo autuain,
ei oisi omani.

Lina Sandell-Berg 1832-1903
Suomalainen kansansävelmä
Hengellinen laulukirja



Oi Jeesus, kuinka rakastaa
niin paljon meitä jaksoit,
kun armahtaen maailmaa
sen syntivelan maksoit?
En voi mä tuota ymmärtää.
Se ihme ihmeheksi jää.
:,: Vaan siihen nyt mä uskon.:,:

Ah, kerran kyllä halveksuin
ja vältin ristin Miestä.
Sen tein mä raukka, ennen kuin
sain tuskaa synnin tiestä.
Mä syntejäni nähnyt en,
en ollut siipirikkoinen,
:,: en tarvinnut mä Herraa.:,:

Vaan nyt, kun syntikuorma on
jo liian raskas kantaa,
vain yksin usko armohon
voi rauhan mulle antaa.
Nyt eessä ristin ihmehen
mä viivyn Häntä palvoen,
:,: ja sielussani soipi.:,:


Martta Kaukomaa, 1895-1992
Emil Siippanen, 1899-1977
Hengellinen laulukirja

 

  Eilinen jääköön taa. Huominen tulla saa,
mutta elämä jatkuu tässä ja nyt,
tässä on taivas ja maa.
Joka päivä, joka hetki käydä saamme
voimassa Jumalan.
Joka päivä, joka hetki laulu soi
pyhiinvaeltajan.

Vahvakin kompastuu, hiljenee
rohkein suu, mutta rakkaus kantaa,
nousemme taas, luja on Golgatan puu...
- P. Simojoki - 

 



On kuljettava pimeän läpi jotta voi ymmärtää
mitä on valo.
On oltava surun tuttava jotta voi tietää
mitä on ilo.
Vain se joka on kadottanut voimansa
tietää mitä vahvuus tarkoittaa.
Suurimman voiton saa se joka uskaltaa
myöntää tappionsa.

- tuntematon -

 

 

 Kieloniityllä


Uupuneena itkemään
silmäni kun suljin,
kieloniityn hämärään
heti silloin kuljin.
Viileässä keväässään
huojui lehvät päällä pään.
Kielohaassa kuljin.

Vihreästä hymyillen
valkokellot hohti
ujosilmin kutsuen
kumartumaan kohti.
Ujosilmin hymyillen
painoi päänsä jokainen
lehteänsä kohti.

Säde kaikkein suloisin
vain voi päästä sinne,
kieloniityn varjoihin,
lehden alle, minne
kätki kukka kuultavin
tuoksun, josta kuitenkin
hymyy koko rinne.

 -Saima Harmaja




PEITTÄVÄT KRISTUKSEN

Peittävät Kristuksen.
Kultaan ja kimallukseen.
Oppeihin ja kaavoihin.

Ihmisen muuttumiseen,
ihmisen pyhittymiseen.
Omavanhurskauteen,
kelvolliseen kristillisyyteen.

Peittävät Kristuksen
oikean parannuksen vaatimiseen,
kaikkensa antamiseen.
Uskon vahvuuteen ja kelvollisuuteen.

Peittävät Kristuksen
ihmeisiin,
Jumalan lahjoihin.
Vaatimuksiin merkeistä.

Peittävät Kristuksen
hylkäämällä ristin tien.
Peittävät voittoisalla
uskolla ja kristillisyydellä.

Peittävät Kristuksen
nostaen vanhan ihmisen
muutosjalustalle,
pois vaivaisten joukosta.

Peittämätön Kristus,
tulee tapaamaan murheellista,
sairasta, turmeltunutta, mitätöntä.
Ei vain tapaaman, vaan asumaan.

Peittämätön Kristus
tulee särjettyyn,
pirstaloituneeseen elämään.
Elämään, joka on särkynyt
raskaiden taakkojen alla.
Siihen elämään,
jolla ei ole kykyä eikä voimia
peittää Kristusta.
Autuas kykenemättömyys.

Pertti Kostamo
 
Niin kuin lintu oksalla

Niin kuin lintu
pesänsä hauraan
toivossa rakentaa
luottaen rakentaa
Jumalan puihin,
'niin minäkin, Isäni
tahtoisin pesäni tehdä
lupaustesi oksille.

Ja niin kuin lintu
ei epäile oksien
lujuutta tuulissa
tahtoa tuulissa
pidellä pesää,
niin minäkin uskon!
Oksasi vahvat on.
Lujasti pitelet!

Anni Korpela







Isäni, joka olet taivaassa

Hiljainen rukous
kuin lennosta laskettu
väsynyt siipi
Isän kämmenellä.
Siinä kaikki tämänpäiväiseni.

Jumala.
puhalla armosi lempeys
värisevään siipeen.
Anna tuulesi käydä sen alitse
kohottamaan voimassa jälleen
kirkkaita pilviä kohti.

Anni Korpela




Savea Pala

Mestari,
kädessä Sinun olen vain
savea pala,
kuollutta maata,
joka vuottelee hiljaa
- erkö taas muovata ala.
Vai joko niin pilalle mennyt on minussa aine,
ettei siitä mitään syntyä voisi?
Hukkaan käytetty aika ehkä se oisi
ja perin työläs touhu ja paine.
Näin ehkä puntaroit.
Valaja,
kuitenkin pyydän,
vieläkö kerran ottaisit pöydälles,
savesta tästä jotakin tehdäkses?
Ehkä jo osaisin siinä paremmin olla
Taipua, pehmetä hiljaa käsissäs,
viipyää kauan, jos tahdot
pöydälläsi.
Saisin vihdoinkin astiaksesi tulla.
Tiedän sen, Mestari,
ei minussa ainetta paljon.
en pyri käsissäs jaloksi astiaks päästä,
mutta jos voit vaikka ruukunpalasen tehdä,
työssäsi ethän moukariniskuja säästä
- voisihan silläkin huulille janoovan
astian puutteessa tarjota pisaran.

Anni Korpela











Sinä et vaatinut terveyttä.
Kovia ovat ihmisen ohjelmat
ja yritykset itse parantua.
Nyt olen löytänyt oikean tien.

Särkynyttä, murtunutta vahvistat.
Yhä heikkoa ja sairasta hoidat.
Suitsevaista kynttilänsydäntä
et käy koskaan sammuttamaan
vaan suojaat tuulia vastaan.

Sanot:"Lohduta rakkaitani
sillä lohdutuksella mitä saat."
Olemme vieraantuneet heikkoudelle.
Ja juuri kipujen keskelle
lähetit oman Poikasi ristille.

Hänen haavoissaan on parannus.
Rangaistuksen otit jo pois.
Rauhasi ja leposi lahjoitit.
Rakkautesi virtaa ja hoitaa.

C. Lehtniemi








Lienenkö Jumalan pieni kukka,
varjossa suurien puiden ?
Vai lienenkö joutava ruoho
joukossa ruohojen muiden ?

Minut Hän juurrutti synnin suosta,
istutti maahan hyvään.
Kasteli, hoivasi rakkaudella,
juureni kaivoi syvään.

Muuta en pyydä, jos olla saisin
pienoinen, kukkanen tarhassaan,
kukkanen, vierellä elämän virran,
lakastuisi en milloinkaan.

Jumalan kukkanen maailmassa,
oi, jos mä olla voisin !
Ahdistettuja auttelisin,
ja suruihin iloa toisin.

U.Meronen

 




Olet hyvästä syystä se, joka olet.
Olet osa upeaa suunnitelmaa.
Olet arvokas, täydellinen ja ainoa laatuasi,
mies tai nainen, Jumalan tilaustyötä.

Sinulla on ulkonäkösi hyvästä syystä.
Jumala ei luonut sinua sattumalta.
Jo äitisi kohdussa hän sinut muovasi,
olet juuri se, joksi hän sinut tahtoi tehdä.

Vanhempasi olivat juuri hänen valitsemansa
ja tuntuipa sinusta miltä hyvänsä,
hekin olivat Jumalan suunnitelman räätälintyötä
ja kantavat itsessään Mestarin sinettiä.

Eikä elämäsi vamma ollut helppo kohdata.
Myös Jumala itki sen koskiessa sinuun;
sen kuitenkin sallittiin muovata sydäntäsi,
jotta kasvaisit hänen kaltaisuudessaan.

Sinä olet hyvästä syystä se, joka olet.
Mestarin käsi on sinut muovannut.
Sinä olet, kuka olet, rakastettuna,
koska Jumala on olemassa.
Russel Kelfer






Armo

Kuin tuulessa keinuva puu, johon lennossa väsyneet linnut matkalla laskeutuvat
niin ojennat, Armo, oksasi turvalliset
syntisen tulla
ja hetken kun huomassasi on värissyt siipi
taas lintu lentoon nousta saa ja tuntea tuulen kantavan siipien alla.
Oi syntisten lepopuu, Armo! Ikivihreä. Turvallinen.
Anni Korpela





Jumalan armo

On Jumalan armo niin ihmeellinen.
Hän suuri ja korkea, voimallinen.
Katsovi missä särkynyt sydän on
ja mieli niin kurja ja lohduton.

Hän luokseen kiiruhtaa auttamaan,
ei ohitse käy, jää armahtamaan.
On viini ja öljy lääkkeenä hällä
taivaan Ylilääkärillä tällä

Siis iloitkaa Hänestä ystävät rakkaat.
On meillä taivaiset aarteet parhaat.
Ne hankkinut Jeesus on meitä varten.
Golgatan kummulla tuskia kärsien.


Maila



Laitumesi lampaat

Omasi on lauma vailla paimenta,
pieniä ihmisiä hajallaan.
Ei meistä yksikään osaa uskoa
oikeaoppisesti ja hyväksytysti.

Olemme kuka mitenkin kesken
ja ymmärtäneet asioita väärin
ja seuranneet opinvivahteita,
jotka eivät viisaita tyydytä.

Onhan juuri meillekin tarjolla
kaikki sanasi lupaukset.
Kokoa Sinä itse lampaasi!
Yhdistä meidät lujasti itseesi!


( Hellevi Raitosalo)



Erkki Lemisen runoja

Vaativat avautumaan,
kun eivät saa minusta selvää.
Käskevät muuttumaan,
Kun en marssi tahdissaan enkä seuraa kaavojaan.

Mutta kenelle avautuisin
- kenen mieliksi muuttuisin?
Kun on sata syyttäjää,
tuhat muutoksen vaatijaa -
"pyhää" kurjan parantajaa.

Eikö ihmisen tulisi olla ensin itselleen uskollinen ja omalle Luojalleen?
Eikö Jumalan rakkaus riitä kokovikaista armahtamaan?
Eikö lunastushinta riitä koko velkaa kuittaamaan,
syntitahroista puhdistamaan?

Raakku avautuu auringolle - sielu armolle,
totuudelle ja lämmölle - rakkaudelle.
Ei kylmässä ryysyjä pysty riisumaan,
eikä ihminen itseään pysty todella muuttamaan,
vaikka erehtyy luulemaan.


***

"Ruskaa riisutaan. Eriväriset lehdet leijailevat vuorollaan alas, toiset sovinnolla, toiset syysmyrskyn repiminä. Joku itsepäinen pysyy kannassaan pitkään, kevääseen saakka, uuden puhkeamiseen asti. Ranta on autio. Laituri yksinäinen. Kaislikko hiljainen. Istun rannalla yksin. Myös minua riisutaan, enkä minäkään aina riisuudu sovinnolla."

(Erkki Leminen: Valitut runot)  







Kuuntele,
kuinka elämän laulu
kaikissa meissä puhkeaa soimaan.

Kuuntele,
kuinka se särkyneissä
etsii tietä toivoon ja voimaan.

Kuuntele kivun ja tuskan kieltä,
matkalle lähde
ja vierellä kulje.

Kuuntele elämän,
kuoleman mieltä,
älä sen viestiltä korvaasi sulje.

Kuuntele:
ihminen ihmiselle
tuskaa ja valoa matkalla jakaa.

Siinä on tilaa rakkaudelle
kaiken hädän ja hoivan takaa.

Kaikki luotusi tarkkaavat sinua Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi

(Ps.104:27-28)

Niilo Rauhala









Tulit kallioksi


Olen tarvinnut paljon Kristusta
ja kaivannut suunnattomasti taivasta.

Jostain syvältä ja horjuvalta pelastuin.
Sisälleni vahvistui uusi maailma.

Niin paljon olen pelännyt hylkäämistä
pimeyden ja suoritusten paineissa.

Sinä, Kristus, tulit Valkeudeksi,
todelliseksi, kestäväksi Kallioksi.

Olen kuin pienet ruukun palat.
Niistä kokosit uuden astian.

Lähdin tuntemattomaan kanssasi
tietämättä, mihin polullani päädyn.

Olenkin kulkemassa päivän matkaa
seuranani Tie, Totuus ja Elämä.

Ceta Lehtniemi








UUSI PUKU

Puvun uuden sain mä Yljältäin,
niin kauniin hohtavan valkoisen.
On Ylkäni maksanut hinnan sen.
Se oli kallis, Hän maksoi sen hengellään.
Nyt olen morsian Jeesuksen,
tuon Jumalan Pojan ihmeellisen.

Vaikk maailma nauraa ja pilkkaa,
olen onnellinen, Hän kanssani on.
Saan tuntea kuinka Hän rakastaa,
ei enää tarvitse olla mun toivoton.
Hän on muuttanut minut ja sydämein.
Nyt kuulun vain mä Rakkaallein.

Vaikka paljon on vikaa vielä mulla,
Hän jaksavi kanssani, väsy ei koskaan.
Mi onni saan aina luoksensa tulla,
ei häpeä, halveksi milloinkaan.
Hän aina ja kaikessa kaikkeni on,
tuo Veriylkäni voittamaton.

Maila








Syksyssä kevään lupaus

Kuin vesi virrassa
solisten kivien yli,
kuin elämä pakenemassa
puiden lehdistä,
kuin aurinko, vielä viipyillen
syksyisten koivujen
kultaisissa latvoissa,

niin on Sinun rakkautesi, Jumalani.

Se virtaa, se ei lopu,

se on Kristuksen elämä minussa.


Kellastuvien lehtien päivinä,
synkkenevinä öinä
se kultaa arkisen elämäni
päivän ja illan.

En näe vesipisaroiden määränpäätä,
yhä ne virtaavat purossa,
yhä satavat maahan,
yhä aaltoina huuhtovat rantahiekkaa,
- yhä saan juodakseni elävää vettä.

En näe elämän
sykettä syksyllä,
silti tiedän sen palaavan,
ja odotan uutta kevättä,
silmujen puhkeamista
auringon valoa kohti.

Sinun rakkautesi, Herrani,
vei Sinut ristinpuulle,
armosi avautui minullekin,
jotta kevät voittaisi syksyn,
elämä kuoleman
syntisessä ihmisessä,

kerran minunkin sielussani,
minunkin ruumiissani

elämä voittaa kuoleman
iankaikkisesti,

kerran se on totta.

Liisa Kaaresoja







"Rakkaus olet ääretön,
oi Jeesus, toit sen julki,
kun kärsimykseen, kuolemaan
maan päällä tiesi kulki.
Kun meitä tuska ahdistaa
ja kaikki toivo katoaa,
on apusi jo läsnä.

Tuot kotiin orvot, eksyneet
ja uupuneita kannat
ja vanhusten ja sairasten
luonasi olla annat.
Sen joka maailmassa on
vain hyljeksitty, arvoton,
tuot Isän valtakuntaan.

Lahjoita Jeesus, Henkesi.
Hän meidät sulattakoon
rakkautesi väyläksi,
työhösi taivuttakoon.
Lahjaksi annoit itsesi.
Suo, että askeleissasi
lahjaasi suurta jaamme."

Meeri Auramo




 
 
Hiljainen rakkaus

Halusin rakastaa ihmisiä.
Unelmoin säteilevistä silmistä,
lämpimistä hymyistä,
hellistä kosketuksista ja halauksista.

Unelmoin jännityksestä
ja naurusta,
huolettomasta ilosta ja riemusta.
Unelmoin hienoston elämästä.

Nyt minulla on ihmisiä rakastettavaksi:
rikkinäisiä sydämiä,
itkeviä silmiä,
katkeria kasvoja,
väsyneitä ihmisiä
jotka eivät jaksa huolehtia itsestään
eivätkä kaunistaa kasvojaan.

He ovat väsyneitä
joita ei edes huomata,
niitä jotka kävelevät hiljaa
ja piiloutuvat muiden taakse.

He ovat niitä
joiden varassa hienosto elää.
He ovat minun kaltaisiani.

He ovat näyttäneet minulle
että rakkaus on hiljainen,
teeskentelemätön ja nöyrä.

Rakkaus kulkee elämän takapihoilla,
hiljaisissa tapaamisissa
pysähtyen väsyneiden sielujen viereen,
katsoen epätoivoisiin silmiin.

Rakkaus kulkee loukattujen lähellä,
hiljaa piiloutuen heidän selkänsä taakse
puhuen lohdutuksen sanoja,
uneksien paranevista sydämistä.

Haluan rakastaa ihmisiä.
Unelmoin itkevistä silmistä,
huulista jotka eivät jaksa hymyillä,
epäröivistä kosketuksista
ja murtuneista halauksista.
Unelmoin hiljaisesta rakkaudesta.

Kirj ?













Isäni ei hylkää!

Sanot hellästi rakastaen:
"En minä sinua hylkää.
Myöskään en sinua jätä.
Olen uskollisista uskollisin."

Näet sen pelon sisälläni,
jota en itse voi tunnistaa.
Siksi kuulen Sinun sanovan
nuo rakkaat sanat yhä uudelleen.

Sinun suunnitelmissasi
on minusta huolehtiminen.
Kuin isä tai äiti rakkaintaan
tahdot viedä minua eteenpäin.

Sanot rohkaisun sanoja.
Et toki halveksi sisintäni
missään heikkouteni tilassa.
Saan olla kuin kirkasta lasia.

Näet sen kristallin tavoin
kauniina ja yksilöllisenä.
Miksi enää pelkäisinkään,
sillä käteni on kädessäsi.

Sylisi on minulle avoin
turvapaikka, turvaluola.
Kääriydyn jo rakkauden
suloiseen turvapeitteeseen!

Ceta Lehtniemi











Isä, paljon olet tehnyt

Kun on käynyt vuorillasi
uskaltaa olla heikko, pieni.

Ei ole hylkäämiskysymys,
se mitä ihmiset ajattelevat.

Olen saanut olla särjettynä
ja Sinä kuljit turvanani.

Sinä olit kuin viitta ylläni,
peitit arimmat haavapinnat.

Kahdenkeskiseksi suojasit
sen mitä eniten häpesin.

Annoit kaiken sen ajan,
mitä vain Sinulta tarvitsin.

Ja silti minä vielä yritin itse,
vaikka tiesin jo toisin käyvän.

Veit viimein tyhjyyteen,
annoit janon ja hädän.

Vain, jotta rakastuisin Sinuun
ja löytäisin sanasi aarteet.

Kannoit vuorillesi lepoon,
yllätit läsnäolosi kirkkaudella.

Ceta Lehtniemi









Kivien alla, varrella tieni,
kasvoi kukka-sitä tuntenut en.
Varsi on matala, kukkanen pieni,
mutta sen ihanuus täydellinen.
Etäälle ei sen kauneus loista,
läheltä katson, ei kaltaistaan toista.

Katselen ihmettä varrella tieni:
ihminen paadella kärsimysten.
Varsi on hento ja kukkanen pieni,
kätkössä heinän ja sammalten.
Puuttuu terveys, läheisten suku,
matkavaateena kärsimyspuku.

Keskellä karun kasvumättään
katselen kauneutta kukkasen.
Nöyränä siinä, tietämättään,
johtaa henkeni taivaalliseen.
Kärsimysteni maassako vasta
opin uutta ja arvokasta.?

Hilja Aaltonen.








Hiljennä kätesi alla
levoton sieluni mun,
että mä kuuntelemalla
löytäisin ahdistetun.

Opeta kulkemaan hiljaa.
Varoita tielläsi niin,
että en taivaista viljaa
murskaisi askeliin.

Hilja Aaltonen







Elämän antaminen toiselle on sitä
että on täynnä pyhää ihmettelyä ja kunnioitusta
toisen ihmisen salaisuuden edessä;
että näkee kauneuden kaiken sen sisällä ja takana
mikä toisessa on särkynyt.

Rakastaminen ei ole sitä, että annat rikkauksiasi,
vaan että paljastat toisille heidän aarteensa,
heidän lahjansa, heidän arvonsa,
ja luotat heihin ja heidän kykyynsä kasvaa.

Siksi on tärkeää lähestyä ihmisiä
jotka ovat murrettuja ja vähäisiä,
hellävaroen, hyvin hellästi,
ei tyrkyttäen vaan ottaen vastaan heidät
sellaisina kuin he ovat,
nöyrästi ja kunnioittavasti.

- Jean Varnier, runossa Murrettu ruumis








Elämän tiellä

Minä taaperran Elämän tietä
ja pyydän Herrani mieltä,
että voisin kaikkia rakastaa
ja kiittää Jeesusta Vapahtajaa.

On elämä joskus niin vaikeaa,
silloin sydän tuskasta vaikertaa.
Herra, auta mua ymmärtämään,
miksi joudun tään kärsimään.

Sinä tiedät kaiken parhaiten,
mitä tarvitsen Elämän matkalle,
joko tyyntä tai myrskyä, sallit sen.
Siks jään Sinun suurten käsien alle.

Kiitos Herra, sulla on kaikki avaimet,
myös sanat iankaikkisen Elämän.
( Maila)





 

Onnellinen omenapuu

Toivoisin olevani omenapuu
jonka oksalla voisit levähtää,
kun väsynyt olet.
Joka sinulle varjonsuojaa antaa,
kun elämän paahteessa olet.
Toivoisin olevani omenapuu,
jonka juurella voisit istua
ilman huolia onnellisena
ja uusia voimia saamassa
kun huolten painamana olet.
Toivoisin voivani olla
se onnellinen omenapuu.


-Marleena Ansio-








"Herra.
Sinä pyydät minuakin
vehnänjyvän teille.
"Joka tahtoo tallentaa
elämänsä itsellään,
kadottaa sen...."
Tässä olen.
Kylvä minut.
Sirottele minut.
Opeta minulle
oikeaa elämäni säilyttämistä.
Yhteisen elämäni enentämistä toisille.
Ei katkeraa raadantaa.
Ei sulkeutumista.
Vaan siemenesi hajoamista
sinun tahtosi tavalla."
(Anna-Maija Raittila)







Kuuntele, sinulle kerron
viestini ihmeellisen.
Jeesuksestani laulan
laulun riemullisen.
Laulan rakkaudesta
täydestä, oi
kuoleman varjon maassa
vielä sen löytää voi

Kuuntele, sinulle kerron
rististä Golgatan.
Näytän kärsimyspuuta
Jumalan Karitsan.
Katso, oi katso sieltä
rakkaus säteilee.
Pimeän korven tiesi
ylitse loistelee.

Kuuntele, sinulle kerron:
ei ole ongelmaa,
ei ole ahdistusta,
syntiä kauhistavaa
jota ei Jumalan Pojan
veri voi puhdistaa,
anteeksi kaiken antaa,
rauhansa lahjoittaa.

Kuuntele vielä kerron,
kerran kun hukkuu maa
kaikki sen turhuus sammuu,
mahtavat katoaa.
Mutta se risti seisoo
valoa säteillen,
suojaten niitä, jotka
uskovat toivoon sen.

(Anni Korpela / Rakkaus on kotini, kootut runot )






Vain sillä, mitä teemme rakkaudesta Herraan, on iäisyysarvoa. Uskon, että perillä ei kysytä "Paljonko teit?" vaan "Paljonko rakastit?". Irene Tandefelt








Itkemättömät itkut

" Kaikki menneet murheelliset päivät,
itkut, jotka itkemättä jäivät,
suru, jota lievitä ei kukaan
kipu, joka aina tulee mukaan
tuska, joka yhä kulkee kohti
murhe, joka epätoivoon johti
kyynel, joka poskille ei juokse; kaikki kootaan Isän luokse.

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta:
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan.
kyyneleetikin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata,
tuskakin on toivon kasvumaata"

A-M Kaskinen









 Laulu sinulle

Tämä on laulu väsyneille
erämaan polkuja kulkeville
masentuneille ja eksyneille
itseensä täysin pettyneille.

Jumala rakastaa sinua
elämän kolhimaa yksinäistä.
Golgatan kummulla kuulla nyt saat
sinua rakastetaan.

Tämä on laulu kaipaavile
elämän myrskyissä uupuneille
valoa hiljaa kaipaaville
tänään soi sävel myös sinulle.

Jeesus myös tunsi väsymyksen
ihmisen kivut ja hylkäämisen.
Hän näkee tuskan ja ahdistuksen
luoksesi tulee armahtaen.

Laulu Hilja Aaltosen sydämeltä







Kukkapenkki

Et ole kukkapenkki
suoraviivainen,
ympärillä reunus
jyrkkä kivinen.

Sinä olet niitty
väriloistossaan.
Ympärillä kaiken
kutsut kukkimaan.

Minä olin harmaa,
halpa savimaa.
Katso kuinka piennar
lauluun puhkeaa.

-Anna-Mari Kaskinen-








Luottamuksen siipien
kannattamana
ylitän elämän meren.
Höyhenissäni kimmeltää
Jumalan huolenpito
ja jokainen siipisulka on
merkitty erikseen Kirjoihin.

Eikä yksikään niistä
putoa mereen
Hänen tietämättään.


-Anni Korpela-



Anna minulle kätesi

Anna minulle kätesi.
Mennään yhdessä tämä viluinen matka.
Nojaa olkapäähäni
niin tuen sinua.
Näen, ihosi on uupumuksesta sinertävä,
jalkasi horjuvat.
Simäsi harhoista sokeutumaisillaan.

Tulen lähteeltä
josta join virvoittuakseni.
Jaksan kyllä.

Ratsuni odottaa meitä.
Öljyt ja viinit leileissä
haavojasi varten.
Katso,
majatalon ikkunoista tuikkivat valot.
Siellä on valmista sinua varten.
Anna minulle kätesi.
Mennään yhdessä tämä pimeä tie.

Anni Korpela







"Pane hellyys sanoihisi kun puhut, silloin ne putoavat kuin siemenet lämpöiseen maahan.

Älä lähesty kovilla sanoilla ettet pirstoutuisi.

Vain kivet kestävät vasaroimista"


Anni Korpela
 









Ole onnellinen nyt,
älä vasta huomenna.
Älä eilispäivän onnen perään huokaa.

Ole onnellinen nyt,
älä tuulta tavoita,
kun pöytään katettu on juhlaruokaa.


Ole onnellinen nyt,
tänään luonasi on hän,
joka vierelläsi tahtoo käydä matkaa.


Ole onnellinen nyt,
katso silmiin ystävän.
Tätä hetkeä et huomenna voi jatkaa.


Ole onnellinen nyt,
kaikki mitä kauan hait,
tässä on nyt elämäsi juhlahetki.

Ole onnellinen nyt,
kuinka suuren lahjan sait,
kuinka rikas onkaan tämän päivän retki!

Anna-Mari Kaskinen








Rauha Jumalassa


Rauha Jumalassa, siunattu rauha tuo. Sen tunnen keskellä elämän kiireisen ja olla vain saan, turvissa Jeesuksen.

Niin monta kertaa tunnen sydämeni hätäilevän ja kiirehtien tahtoisi asiat selvittää. Hän, Jeesus parhaiten tietää ja aikanaan kaiken voi muuttaa.

Ei mikään voi erottaa rakkaudestaan, sanan lupaus varma on tää. Hän sydämet sulattaa niin, että voi Henkensä meitä täyttää.

(Arja Korhonen)









Kaksi tavallista kättä- Pekka Simojoki

1.Hän ei mitään pyhimystä kaipaa sädekehineen, tee se itse-yritystä yltää taivaaseen. Tavallisen taapertajan Hän vie työhön pellolleen, kurjimmankin savimajan Hän voi tehdä kirkokseen.

Kaksi tavallista kättä Jeesus työhön lähettää. Kuinka paljon tekemättä ilman niitä täällä jää! Kaksi tavallista jalkaa Hän voi ottaa jaloikseen, niillä taivas matka alkaa joka aamu uudelleen, uudelleen.

2. Vaikka moni tekee tikkaat toisten yli päästäkseen, jäävät mielestänsä rikkaat yksin rahoineen. Sillä kaikkein köyhimmistä Herra kansan kokoaa, heikoista ja hiljaisista valtakunnan rakentaa.

Kaksi tavallista kättä Jeesus työhön lähettää. Kuinka paljon tekemättä ilman niitä täällä jää! Kaksi tavallista jalkaa Hän voi ottaa jaloikseen, niillä taivas matka alkaa joka aamu uudelleen, uudelleen.

3. Ensimmäiset viimeisiksi jäävät Hänen laskuissaan, mahtavimmat pienemmiksi joutuu taipumaan. Hän ei käske enkeleitä tätä maata muuttamaan, Jeesus tahtoo käyttää meitä siellä missä tarvitaan.

Kaksi tavallista kättä Jeesus työhön lähettää. Kuinka paljon tekemättä ilman niitä täällä jää! Kaksi tavallista jalkaa Hän voi ottaa jaloikseen, niillä taivas matka alkaa joka aamu uudelleen, uudelleen.


 




On ystävä Jeesus sulla

On ystävä Jeesus sulla, Hän parhaiten ymmärtää. Hänen eteensä aina saa tulla, milloin vain hätä yllättää. Hänen rauhansa suuri on aina, se varjella voi sinutkin. Kun kiusausten aallokossa, olos on mitä tukalin.

Ei peljätä tarvitse koskaan, mitä maailma tuoneekaan. Hänhän hoitaa niin hellien lastaan, eikä tuomitse ollenkaan. Ristin verensä turvan antaa kaiken entisen saat unohtaa, myös sydämen puhtautta, Hän päivittäin lahjoittaa.

Opi Herrastas rakkaimmasta, aina toisia rakastamaan. Ja hiljaa, nöyränä kaikki; pilkka, tuskakin kantamaan. Kerran kirkkauden asunnoissa, näet, ymmärrät kaiken, sen mitä kokea saanut oot täällä,vuoksi Ylkäsi Taivaisen.

Arja Korhonen









KUN JOKU ON LÄHELLÄ JEESUSTA

1. Kun joku on lähellä Jeesusta, hän pieneksi tulla saa.
Ei tarvitse mainetta, kunniaa ei korkeaa asemaa.
kerto: Kun joku on lähellä Jeesusta, hän ihmettä katselee
ja se mitä maailma tarjoaa, sen rinnalla kalpenee.
2. Kun joku on lähellä Jeesusta, hän anteeksi kaiken saa.
Ei tarvitse virheita muistella kun Jeesus ne armahtaa.
3. Kun joku on lähellä Jeesusta, hän aarteensa löytää voi.
Ja pohjalla murtuneen sydämen jo hiljainen kiitos soi.

(säv. Tommi Kalenius, san. Anna-Mari Kaskinen )


 




Anna tuulen hyväillä hiljaa
anna auringon lämmittää.
Olet Luojan kallista viljaa
jota aurinko rakastaa.

Kuin lastu lainehilla
sinun purtesi pienoinen
käy elämän aallokossa
nousten ja laskien.

Et ihminen huomista tunne
joka hetki häipyy pois.
ota elämältä kaikki
vaikka tuskaakin sulle tois.

Anna tuulen hyväillä hiljaa
anna auringon lämmittää.

Runokirjasta Villiruusu , Tellervo Tiilikainen.







"Jumala antoi meille kauneuden

maailman tulvillaan salaisuuksia.

Kuka muu voi luoda metsätähden,

kevätaamun, lapsen ja naurun, linnulle laulun

Kenen toisen tahdosta syttyy hangelle kuun loiste,

meriin kalojen hehkuvat värit, sydämen rakkauden tuli?

Kuka muu tuntee avaruuden rajat, ihmisen sielun ja yön?

Kuka loi elämän lait, ajan ja ikuisuuden ja ilon?

Kuka muu kuin Jumala

jaksaa vielä uskoa meihin ja rakastaa, rakastaa!

-Pia Perkiö







TÄSSÄ ON KÄTENI

Vaikka en tänään ymmärrä vielä
jokaista askelta Jumalan tiellä,
ei se tee turhaksi reittiä tätä.
Hoitoaan vaille koskaan ei jätä.
Siksipä lapsen tavalla sanon:
tässä on käteni, apuas anon.

Vaikka ei silmäni kauaksi yllä,
se mitä näen, riittää kyllä.
Taivas on määrännyt ajat ja tieni,
Omille harteille vastuu jää pieni.
Kuninkaallista arvoa kannan,
Pelkoni, huoleni Herralle annan.

Isäni, valtias Taivaan ja maan,
Hänkö ei pystyisi huolehtimaan?


Hilja Aaltonen








"Jos vain oppisimme olemaan kiitollisia

pienistä asioista.

Laulusta, joka vie ajatukset muualle,

sillä on niitäkin, jotka eivät voi kuulla.

Auringonlaskun kauneudesta,

sillä on niitä, jotka eivät voi nähdä.

Kotimme lämmöstä, sillä on niitä,

joilla ei ole ollenkaan kotia.

Ystävien kanssa vietetystä ajasta,

sillä on niitä, jotka ovat yksinäisiä.

Kävelystä rannalla, sillä on niitä,

jotka eivät kykene kävelemään.

Pienet asiat, niistä elämä koostuu."


-Shahi Souferian




 


Enemmän!
Enemmän meidän pitäisi lohduttaa toisiamme , jakaa toistemme iloja
sisaressa, veljessä kohdata enkelten sanantuoja
Ei meidän tarvitse paljon puhua
sillä lohdutus on läsnäoloa pieni kimppu eläviä sanoja.
(kirjoittaja tuntematon)





 

Älä tyydy vain osittaiseen iloon, sillä se, joka menee elämän lähteelle yhden tyhjän ruukun kanssa, lähtee sieltä mukanaan kaksi täyttä ruukkua.

-Kahlil Gibran





 

KUKA SINÄ OLET HERRA?

Rukoillessaan pikku tyttö kysyi
"Kuka Sinä olet, Herra?"
Jeesus vastasi ,"Minä Olen."
"Mutta kuka on Minä Olen ?" kysyi tyttö.
Jeesus vastasi,
"Minä olen Rakkaus,
Minä olen Rauha,
Minä olen Ilo,
Minä olen Tie,
Minä olen Totuus,
Minä olen Elämä,
Minä olen Lohduttaja,
Minä olen Voima,
Minä olen Turva,
Minä olen Luoja,
Minä olen Alku,
Minä olen Loppu,
Minä olen Kaikkivaltias."
Tyttö katsoi ylöspäin ja sanoi:
"Nyt ymmärrän , mutta kuka minä olen?"
Jeesus katsoi häntä rakastaen ja vastasi:
"SINÄ OLET MINUN:"


( tuntematon)








Me puhkeamme kukkaan
sellaisen ihmisen lähellä,
joka näkee meissä olevan hyvän ja
osaa houkutella esiin parhaan meistä.









Lohduttaminen ei tarvitse suuria sanoja, ei valmiita vastauksia. Tärkeintä on vain mennä lähellä. Välittää.
Minulla on aikaa ja minua koskettaa se, mitä sinulle kuuluu.

Hilja Aaltonen







Hiljaa, niin hiljaa
tulit lähelleni.
Istuit viereeni.
Tuulen kuiskailussa
veden aalloissa tummana yönä
puhuit sydämeeni.
Kuumat kyyneleet sulattivat kovan jään.
Otit ahdistuksen.
Annoit rauhan.
Sydämeni laulaa ilosta.
Kiitän Sinua.
Nousen, astun varovasti eteenpäin.
En pärjää ilman Sinua.
Onneksi et jätä minua.

Hiljaisuudessa Jumala on.


Liisa Jokinen






Yksi asia,
jota emme koskaan voi saada liikaa on rakkaus.
Yksi asia,
jota emme koskaan voi antaa tarpeeksi on rakkaus.


(Henry Miller)




 





Kiitoselämää


Kun oppii sanomaan
elämälle kiitos,
kiitos kaikesta, minkä sain,
saan vihan tilalle rakkautta,
kaunan tilalle lempeyttä,
katkeruuden tilalle tyytyväisyyttä,
onnettomuuden tilalle onnea,
surun tilalle iloa
ja voimattomuuden tilalle
voimaa!

-Marleena Ansio-






"Elämä kuljettaa omia polkujaan.
Joskus se johdattaa aurinkokukkuloille,
joskus luopumisen laaksoihin.
Muista, että kaikki on osa suurta suunnitelmaa
ja että sinusta pidetään joka hetki hyvää huolta."

-Marleena Ansio

 






Rakkautesi on murtumaton silta
elämäni kuilujen yli, valo
tihenevässä yössä, sarastus.

Onnen linnun kotiorsi
on vain heikko heinänkorsi,
mutta silti ihanasti
laulu kuuluu pilviin asti.


-Pia Perkiö/Kun ilo läikkyy







En tahtoisi liidellä niinkuin kotka
sinessä taivaiden.
Tahtosisin uida niin kuin sotka
aalloilla keinuen.

Tahtoisin tuntea meren tuoksun,
kirpeänsuolaisen.
Tahtosin nähdä aaltojen juoksun,
kuunnella kaiun sen.

Tahtoisin kuulua parveen suureen,
elää kuin linnut muut.
Nukkuisin käkkyrämännyn juureen,
kuulisin meren ja puut.

Anna-Mari Kaskinen


 





Rakkauden käsiala

Kivun ja hellyyden maa,
Isä, Sinun sylisi on ollut.
Rakkaus täyttää sydänlyöntisi.

Suruvaippa ja lumpeenkukka,
saman rakkauden innoittamia,
samalla käsialalla luotuja.


Ceta Lehtniemi








Tänään
 
Tänään olen mitä olen
heikkouksineni, suruineni
itkuineni ja iloineni

Tänään olen tarpeeksi hyvä
yrittäen parhaani
sillä mitä minulla on

Tänään olen epätäydellinen
keskeneräinen silti
kulkien todellisuuden polkuja
omana itsenäni

Tänään olen hiljainen
enkä pidä ääntä itsestäni
Tänään rakastan niin paljon kuin voin
Tänään minulla on haavoja
mutta rakastan niistä huolimatta

Tänään olen rakastettu
kaikkine mustelmineni
Tänään olen armahdettu.


( kirjoittaja tuntematon)

 





Kohta siipesi vievät sinut
kartoittamattomille teille.


Kun tuule nousevat, älä pelkää.
Kun kuljet yli autiomaan, yli meren,
älä pelkää.

Kun edessäsi vuoret kohoavat korkeuksiin,
älä pelkää.

Siipesi kantavat.

(Runo: Pia Perkiö/Elämälle avoin)


 





Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu,
vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.








Tervetuloa!

Tämä on onnellisten talo.
Täällä saa itkeä ja nauraa,
täällä saa huutaa ja vaieta.
Täällä saa rakastaa ja ja kapinoida.
Lähteä ja tulla,
rohkaistua ja empiä,
tehdä päätöksiä ja katua niitä!
Täydellisyyttää jos tavoittelet
harkitse kahdesti;
vaan jos päätät astua kynnyksen yli
takaisin paluuta ei ole.

Anna-Mari Kaskinen







´Onni on kuin perhonen -
juuri kun olemme olemme aikeissa tavoittaa sen, se livahtaa pois.
Mutta jos istumme hiljaa paikoillamme, se saattaa laskeutua päällemme.'


-Nathaniel Hawthorne








Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?

Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.

Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,

sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun

Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

Psalmista 139







Katson taakseni
-kiitän
Katson ylös
-toivon
Katson eteeni
-uskon






 
Rakkaus on loistavampi
synkkyyden keskellä,
ystävyys rohkeampi
kovuuden vierellä.
*
Heikoin on täynnä voimaa
vahvin on avuton.
Hyvyyden valtakunta
pienten ja heikkojen on.


Anna-Mari Kaskisen runosta









"Katsokaa puroa ja kuunnelkaa sen laulua. Ikuisesti se etsii merta, ja vaikka se ikuisesti etsii, se ei väsy laulamaan salaperäistä ja heleää lauluaan vuorokaudet umpeensa."


-tuntematon-








Minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa, joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni, joka on veistetty ja sinua



-tuntematon-








 


Ei se,
miltä me näytämme,
eikä se,
mitä me aikaan saamme,
merkitse
sen rinnalla
mitään,
mitä me olemme
toinen
toisellemme.





- Marleena Ansio -












Jaksaakseen on opittava katsomaan,
kuuntelemaan tarkkaan,
josko jossain helähtäisi
jokin pieni sävel
lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.
Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.

- Maaria Leinonen -












Myös yksinäisinä öinä
asettelen pielukset vieretysten.
Toinen on minun rakastettuni.
Sitä syleillen nukun.

- Japanilainen kansanlaulu




Kun laiva uppoaa, on lähdettävä uimaan
ja unelmien upotessa on pakko etsiä pohjaa jalkojensa alle.
Mutta päästyäsi rannalle ala rakentaa uutta laivaa ja etsi itsellesi uusi unelma
- sillä haaksirikosta voit vielä selviytyäkin, mutta elämä ilman unelmia ei ole elämää.

(Raili Malmberg)
 




Odottaja
Sydämessä armo rauhan
varron mielin iloisin,
kivun hetkin lyhyin, lauhan
levon hetkin pitemmin,
miten kääntyy elämäni,
minne, askel, minut viet,
vaikka vielä silmiltäni
suljettu on kaikki tiet.
Kahden valtakunnan rajaa
tyyni laakso vartioi.
Siellä odottajan majaa
sydän harras pitää voi.
Musta kuilu yksin johtaa
maahan, jota tunne en;
jyrkän vuoren jalka kohtaa
tiellä kodin entisen.
Ohenevan hunnun maisen
tiedän tiellä molempain,
selkenevän jumalaisen
poven salaisuuden vain.
Siksi laakson vihannalla
helppo odotella on,
rakkauden siiven alla,
kypsyessä kohtalon.
( tuntematon)





Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -

Saima Harmaja





Muista, että
johdatus seuraa sinua aina.
Kun pyydät,
saat aina kulkea
valmistetuissa teoissa.
Ajattele,
kaikki on jo valmiina
sinua varten!
[ Marleena Ansio ]
 

 






Mietelmiä



Kun näen jotain kaunista,
katson sitä hetkisen ja se on sen jälkeen päässäni.
Ei kaikkea tarvitse omistaa!
(Nuuskamuikkusen ohje )
 

"Saat unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut,
mutta et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt.
 "Kahlil Gibran"




"Älä koskaan kiirehdi, tee kaikki hiljaa ja tyynesti. Älä menetä sisäistä rauhaasi minkään takia,
älä edes, vaikka koko maailmasi tuntuisi olevan poissa tolaltaan. "Frans Salesilainen"




Se mitä miehet ja naiset tarvitsevat, on rohkaisu. ...
sen sijaan, että aina jankuttaisitte ihmisten vioista,
kertokaa heille heidän hyvät puolensa.

 "Eleanor H. Porter"



Kasvu alkaa kun alamme hyväksyä oman heikkoutemme.

 "Jean Vanier"



Minun on opittava rakastamaan typerystä itsessäni,
sitä joka tuntee liikaa, puhuu liikaa, luottaa liikaa onneensa,
voittaa joskus ja häviää usein, on vailla itsekontrollia, rakastaa ja
vihaa, loukkaa ja tulee loukatuksi,
lupaa ja rikkoo lupauksensa, nauraa ja itkee.

 "Theodore Isaac Rubin"



Sinun ei tarvitse laittaa laseja ja ajaa avoautolla auringonlaskuun.
Sillä elämä on pieniä tekoja.
Jos murhe on kestänyt kauan, ei onni ole enää kaukana.
 -Victor Hugo




Pidä lujasti kiinni unelmista, sillä jos unelmat kuolevat, elämä on siipirikko lintu, joka ei pysty lentämään.
 -Langston Hughes




Ei onni synny sellaisen saavuttamisesta, mitä meillä ei ole, vaan sen arvostamisesta, mitä meillä jo on.
 - Frederick Koening




Opi nauramaan huolillesi, niin sinulta ei koskaan puutu naurunaiheita.
- Lyn Karol

Ei se lapsi ikinä kävele,
jota aina talutetaan.
[ Suomalainen sananlasku ]






Lintu,
vapaaksi päästetty,
lentoon lähdössä.
Nousee ilmaan
kaartelee sinitaivaalla
ja ylistää Luojaansa.
Ei ole tietoa huomisesta,
ei matkan päästä.
On vain tämä hetki
ilo ja ylistys.
[ Anne Soukkalahti ]
 





Oppikaa tekemään hyvää,
harrastakaa oikeutta,
ojentakaa väkivaltaista,
hankkikaa orvoille oikeus,
ajakaa lasten asiaa.





Jesajan kirja 1:17

 


1 kommentti:

  1. Kiitos näistä runoista! Jotkut niistä osui suoraan maaliin juuri tänään.

    VastaaPoista