Se on täytetty

 

Johannes 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Joh. 19:30 

Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Siunattua pääsiäisen aikaa!

Katso Golgataan / Olavi Peltola

Katso Golgataan!  Jesaja 53 Olavi Peltola

Haluamme vielä pysähtyä Raamatun ihmeellisimmän profetian – Jesaja 53:n – ääreen. 
 Sen  valossa  ymmärrämme,  miksi  Jesaja  jo  heti  kirjansa  alussa  saattoi  julistaa  rohkeasti:  ”Vaikka  teidän  syntinne  ovat  veren-punaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat  purppuranpunaiset,  ne  tulevat  valkeiksi  kuin  puhdas villa.” (1:18) Tämä voi toteutua vain Jumalan kansan sovitusuhrin tähden.
 Jesaja  itsekin  vaikeroi  Jumalan  kirkkauden  ja  pyhyyden edessä. ”Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet.” (6:5) Mutta hän sai kuulla nuo  ratkaisevan  tärkeät  sanat:  ”Sinun  syyllisyytesi  on  poissa  ja  syntisi  sovitettu.”  (6:7)  Näiden  sovitukseen  perustuvien  sanojen  vapauttamana  alkaa  koko Jesajan vuosikymmeninen palvelutyö Herran profeettana.
 Kuinka monta kertaa Jesaja kirjansa kuluessa julistaakaan  tätä  ihmeellistä  sovituksen  sanaa!  Vain  sen sanan varassa on jokaisella ihmisellä mahdollisuus pelastua syntiensä tuomiosta ja olla jatkuvassa yhteydessä elävään Jumalaan.
 Juuri sitä tarkoittavat sanat: ”Herra on laskenut Siionin perustukset ja kurjimmatkin hänen kansastaan löytävät turvansa sieltä.” (14:32) Jumala laski Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen  kulmakiven  sitomaan  vankkaa  perustaa. Joka uskoo, ei horju. (28:16) Tämä uskovan ihmisen  elämän  perustus,  peruskivi  ja  kulmakivi,  on yksin Jeesus Kristus ja hänen työnsä Golgatalla. Vain se kestää ajassa ja iankaikkisuudessa.
 Juuri Golgatan ristin Kärsijässä Jumala on lähettänyt  meille  auttajan,  joka  ajaa  meidän  asiaamme  ja  pelastaa  meidät.  (20:20)  Juuri  hänessä  iankaikkinen Jumala toteutti ihmeellisen suunnitelmansa, kaukaa harkitun, varman ja luotettavan. (25:1) Se tarjoaa  turvapaikan  heikolle,  pakopaikan  kurjalle  vaikeuksien aikana. (25:4)
 Kuinka kipeänä monet Golgatan juurelle pysähtyneet ovat myös kokeneet Herran sanat: ”Synneilläsi  kyllä  olet  minua  rasittanut,  pahoilla  teoillasi  minua  vaivannut.”  Ja  kuitenkin  he  ovat  uskaltaneet  tarttua  jatkon  sanoihin:  ”Mutta  minä,  minä  itse  pyyhin  pois  sinun  rikkomuksesi  oman  itseni  tähden  enkä  muistele  sinun  syntejäsi.”  (43:24-25) Totisesti meillä kenelläkään ei ole Herran pyhien silmien edessä muuta turvaa kuin sanat: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi  kuin  pilviverhon.  Palaa  minun  luokseni,  minä olen lunastanut sinut vapaaksi.” (44:22) 
 Tänäänkin uskallamme kaikesta heikkoudestamme huolimatta uskoa, että mekin kuulumme siihen kansaan, joka on saanut syntinsä anteeksi. (33:24) Herra  on  heittänyt  selkänsä  taakse  kaikki  meidän  syntimme.  (38:17)  Hän  on  pelastanut  meidät  iankaikkisen kuoleman kuilusta. 
 Syntiemme  anteeksiannon  hedelmänä  on  rauha, ja siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. (32:17) Saamme uskoa, että tulevat päivämme hän turvaa, hetkestä hetkeen. Hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. (33:6) 
 Kuinka  turvallista  onkaan  iän  karttuessa  tarttua  Herran  sanaan:  ”Teidän  vanhuutenne  päiviin  saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (46:4)

KYLVÄJÄ 2/2019

Tyydy ristiin

 Ote rovasti Olavi Peltolan kirjoituksesta:

Ristissä on elämänvaelluksemme ydin.

Risti viittaa Kristuksen ristin ohella myös kristityn omaan ristiin. Uskova ei ole vain Kristuksen ristin katselija. Pyhä Henki vetää hänet siihen mukaan kaikessa hänen elämässään ja hän on jatkuvissa ahdistuksissaan mukana siinä. Kristittynä oleminen on Kristuksen kärsimyksen seuraamista kärsien.

Usko Kristukseen onkin elämistä ristin ja kärsimyksen synnyttämässä ahdistuksessa. Risti ja kärsimys koskettavat koko uskovan elämää ja ovat jatkuvasti hänen seuralaisenaan tavalla tai toisella. Kristuksen risti ja uskovan risti kuuluvat yhteen.

Uskova tyytyy Jumalan ilmoitukseen ja oppii ymmärtämään Jumalaa kärsimysten ja ristin kautta. Hän ei vaadi elämäänsä Jumalan suuria näkyviä menestystekoja jaksaakseen luottaa. Hän luottaa Herraan keskellä oman elämänsä mitättömyyttä ja tyhjänpäiväisyyttä. Keskellä sen kipuja ja pettymyksiä. Mutta myös keskellä sen iloja ja voittoja.

Ihmisenä halumme kuitenkin välittömästi vapautua kaikista kärsimyksistämme. Kerran tämä vapautus kyllä tulee ja silloin Herra on pyyhkivä pois kaikki kyyneleemme.

Mutta nyt meidän on suostuttava Paavalin tavoin siihen, että elämässämme ja ruumiissamme oleva piikki pistää (2 Kor 12:7, KR 92). Sitä ei oteta meiltä pois. On vain opittava tyytymään armon riittävyyteen (12:9) kipujen keskellä. Ei ole helppo olla kiitollinen heikkoudesta, vaikeuksista ja ahdingoista Jeesuksen seurassa (12:9-10).

https://rovasti.fi/node/347


Luin aamulla Olavi Peltolan opetusta ja minua puhutteli jälleen tyytyminen armoonsa ja heikkouteen. Ei ole helppoa myöskään elää monenlaisissa ahdistuksessa, sairauksissa jne. varmaan kenenkään, mutta Jumala on luvannut olla kanssamme näissä kaikissa. Toivon, että osaisin sen aina muistaa ja oppisin tyytymään osaani kaikkina päivinä.

Kuitenkin mitään en vaihtaisi pois. On paras paikka olla lähellä Jeesusta. Hän näkee ja tietää kaiken ja kaikki on parhaaksemme. Jeesus on kaikki.

Nytkin iloitsen, kun on rauha sydämessä. On aikaa rukoilla ja lukea, mitä Jeesus opetti. Ja elää arjen keskellä iloiten kaikista pienistäkin asioista.
Kun on väliin hyvin vaikeaa sairauksieni tähden, on niin suuri ilo sitten, kun esim. jaksaa mennä kauppaan,leipoa jotain, on saanut voimaa pitää kodin siistinä, on aikaa katsella lintuja ja kukkia jne..jne...

Mökille en jaksanut tänä kesänä ja kaipasin sinne luonnon rauhaan. Sekin oli aika vaikeaa, etenkin kun täällä taajamassa on kesällä väliin rauhatonta ja meluisaakin. Aamu-uinnit oli kyllä ihanaa aikaa aamunrauhassa.
Nyt on melut vaienneet syksyn tultua ja tämä asuintaloni on rauhallinen.
Monilla on ollut vaikeaa sairautta ja monenlaista ahdistusta ja esirukouspyyntöjä on tullut harvakseltaan. On hyvä yhdessä viedä ja jättää kaikki Isän hyviin käsiin.
Paikallisseurakunnassa käyn väliin Raamattupiirissä ja Jumalanpalveluksissa, kun jaksan ja on ollut ilo tavata siellä ystäviä.

Isä on hyväksi nähnyt antaa minulle juuri tämän elämän ja uskon, että myös vaikeat asiat kääntyvät vielä siunauksiksi. Odotan Jumalan aikaa ja uskon, että rukoukset on kuultu.

Olemme arvokkaita, rakkaita ja kuulumme Jeesukselle. Hän pitää omistaan hyvän huolen.

Jumala on luvannut olla aina kanssani, se vaan yhä uudestaan saa sydämen iloitsemaan.
" Yksin en kulje, en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään.." laulussa sanotaan.
 
Herra on aina kanssamme, olipa tilanteemme , mikä onkaan!

Siunausta päiviisi rakas lukija/ystävä! 

 

Hoivaansa ottanut / Rovasti Olavi Peltola

Ottteita lohduttavasta Olavi Peltolan kirjoituksesta: Hoivaansa ottanut

 

Toinen kuva, jota Raamattu käyttää tehdäkseen meille havainnolliseksi tämän säälinsä ja rakkautensa on kuva Hyvästä Paimenesta. Hesekiel kuvaa tätä paimenrakkautta koskettavasti: "Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” ”Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään - näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta” (Hes 34:11-12, 15-16).

Kuulimmeko profeetan sanat:  ”Pidän niistä huolen… minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet… vien itse ne lepäämään - näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta.”

Joh 10:ssa Jeesus kuvaa tätä paimenrakkauttaan: ”Lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä” (3, 4).  ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” ”Minä olen se hyvä paimen” (10,11). ”Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä (15 KR 38).  ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut” (14 KR 38).

...
 ”Sydämellä Jeesuksen olla on niin suloi­nen, on niin ihmeen rauhaisaa; niin­ kuin unta ihanaa. Kahden kanssa Jeesuksen olla on niin suloinen, turvallista, hiljaista siipiensä suojassa. Niin kuin äiti helmassaan vaalii pienokai­siaan, niin myös Poika Jumalan hoitaa tainta taivahan. Hiljaa varro sydän vain, turvaa yksin häneen ain, älä mistään huolehdi, Jeesus on sun kanssasi” (Hgl 276, Helmi Mari Selin 1874-1918).
 
’Miten oppisinkaan tänään ja tässä TUNTEMAAN HERRAN JEESUKSEN KRIS­TUKSEN SELLAISENA, että hän on.
HÄN ON

janoon uupumaisillaan olevalle kuin avoin lähde, josta pulppuaa raikasta, elävää vettä

nälkään nääntymäisillään olevalle kuin elämän leipä, jota saa syödä ilmaiseksi ja joka antaa elämän

sakeaan sumuun eksyneelle kuin tie perille, selvä  ja turvallinen, tie läpi sumun ja pimeydenkin

valheen sotkuihin seonneelle kuin totuus, hän antaa valon ja rauhan le­vottomuuteen

kuoleman pelon jäytämälle  kuin elämä, jota ei mikään pahuus ja tuska tukahduta

tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteen kuristamalle kuin elä­män yltäkylläisyys, sillä hän on tullut, jotta meillä olisi elämä ja yltäkyllin - iankaikkisuudessa (Joh 10:10)

elämän murskaamalle, epäonnistuneelle, asiansa sotkeneelle ja pilanneelle, kuin ylitsevuotavan maljan antavana niin että tästä eteenpäin hy­vyys ja laupeus seuraavat kaiken elinajan


Jos suostun tuntemaan Herrani tällaisena, niin sydämessäni voi alkaa soida huikeat Psalmin 23:n uskonsanat: ”Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti” (23:5-6).  Ne eivät ole vain tyhjiä ylisanoina, vaan kuvaavat aitona koettavaa elämää – elämää Herran hoivassa ja uskossa. Miten osainkaan antaa niiden vapaasti vaikuttaa omassa elämäs­säni! Sillä sen mitä sana tänään sanoo, sen se saa myös minussa ai­kaan, kun vain sallin ja otan rohkeasti vastaan.

”Älä pelkää! Usko ainoastaan! Luota Jeesukseen, näyttäköön sitten miltä tahansa. Luota hänen uskollisuuteensa, vaikka oma uskollisuutesi onkin osoittautunut tyhjän veroiseksi. Luota hänen armoonsa, vaikka syyttäjä huutaa, ettei se enää sinulle kuulu. Luota Golgatan sovintovereen ja siinä olevaan syntien anteeksian­tamukseen ja puhdistukseen, vaikket saisikaan mitään tun­tea. Luota Herran huolenpitoon, vaikka kaikki näyttäisi sil­tä, kuin hän olisi sinut kokonaan hylännyt. Niin, pidä kui­tenkin kiinni hänen ehdottomasta uskollisuudestaan. Paina silmäsi kiinni ja usko sokeasti kaikkia tuntemisiasi ja kiu­saajan kuiskauksia vastaan ja — päivä on valkeneva. Saat nähdä ihmeen. Mahdottomalle annetaan uusi vakuutus syn­tien anteeksisaamisesta, uusi apu sisäisesti ja ulkonaisesti, uusi rauha ja ilo. Älä pelkää, usko ainoastaan. Näin parhaiten kunnioitat Jumalaasi ja Vapahtajaasi” (Urho Muroma)

Lähde:http://rovasti.fi/node/401