Joku lukija saattaa miettiä, miksi pidän esillä juuri noita blogiini poimittuja kirjoituksia ja linkkejäkin. Ehkä moni sen on ymmärtänytkin ?
Kirjoitan tässä jotain, miksi minulle on ollut hyvin tärkeää raitis Raamatunopetus, Kristuksen sovitustyön riittävyys ja hengellinen arviointi. Ajassamme on tärkeää arvioida kaikkea, jotta ei kulkisi harhaan.
Olin etääntynyt pois oikealta tieltä ja myös armosta, kun jouduin monenlaisten eksyttävien oppien harhauttamaksi, nuorena uskovana, useiden vuosien aikana eri yhteyksissä. En osannut arvioida ja koetella kaikkea vielä. En osannut edes arvata, että olin tullut uskoon ( 2005) keskelle eksytysten aikaa. Fyysisesti sairas en myöskään olisi saanut olla jossain suunnalla. Sain pelkotiloja ja haavojakin. Paljon oli hyvää ja vilpittömiä, ihania kristittyjä tapasin. Mutta monet eksytttävät ja epäraamatulliset opit ja meno alkoivat minua kummastuttaa. Ehkä se polku oli kuljettava? Jotta alkaisin juurtumaan Kristukseen ja Jumalan sanaan.
Kuitenkin sain armon kuulla varoitukset ja pääsin juurtumaan Raamatun sanaan. Jeesus varoitti eksytyksistä mm. Matt. 24. luvussa. Ja Raamatussa on varoitusta paljonkin. Jumala piti huolta. Jouduin yksinäisyyteen , mutta se aika oli kallisarvoista. Olen hyvin kiitollinen nyt kaikista vuosista lähellä Herraa. Kirjoittelin tätä blogia, ja tahdoin jakaa näitä asioita, mitä löysin muillekkin. Kasvussani lähemmäksi Kristusta ja totuutta. Aikamme hengellisyyttä tutkien sanan valossa. Löysin uusia ystäviä, olen heistä hyvin kiitollinen ja heidän tuestaan!
Jumalan sana paljasti myös syntisyyttäni lisää, tulin avuttomaksi.
Löysin Ristin juurelle uudelleen. Jeesus riittää. Tässä on lepo.
Nyt on hyvä kulkea Hyvän Paimenen johdolla ja lähellä häntä. Matka jatkuu eteenpäin, uutta oppien joka päivä. Ja saan kulkea käsi vahvemmassa kädessä nyt.
Seuraavat jakeet ja runo ovat yhä lähellä sydäntäni, kun ajattelen polkuani. Olin noina menneinä vuosina löytänyt Jumalan armon Kristuksessa ikäänkuin uudelleen ja levon ja rauhan elämääni.
Ps. 18:
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta
ja tarttui minuun,
veti minut ylös suurista vesistä;
36 sinä annat minulle pelastuksen kilven,
ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
Ps. 73:
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Käsi kädessä
Herra, sinun oikea kätesi minua tukee
en minä suuresti horju.
Sinä veit minut avaraan paikkaan
ja vapautit minut.
Sinä olet minun turvakallioni ja linnani,
minun Jumalani.
Sinun tahtosi minä teen mielelläni.
Kiitos, että siinä minua ohjaat
ja kanssani kuljet.
Sydämestäni nousee pelastetun kiitoslaulu.
Oi, Herra
Sinä nostit minut syvistä vesistä.
Sinä ojensit kätesi, johon sain tarttua.
Uskollinen käsi, täynnä rakkautta
laupeutta ja armoa.
Herra, sinun luonasi on elämä
ja autuus.
Sinä olet minun rauhani.
Pidä minut lähelläsi
ainiaan.
Runo Lea/2014
Siunausta sinun polullesi rakas lukija!
Olet hyvin kallisarvoinen!
