Yksin mutta Jumalan kanssa / Oswald Chambers

Yksin mutta Jumalan kanssa

 Jumalan  lapsen  ja  Jumalan  palvelijan  täytyy olla niin paljon yksin, ettei hän lopulta enää  huomaa  olevansa  yksin.  Kristillisen  elämän   alkuvaiheessa   ihminen   yleensä   kokee  pettymyksiä.  Ihmiset,  jotka  hänen  mielestään  olivat  olleet  hengellisiä  valoja,  eivät olekaan sitä ja ne, jotka aluksi olivat hänen  kanssaan,  kääntyvät  muualle.  Tällaisiin  pettymyksiin  meidän  täytyy  tottua  niin, ettemme sitten huomaakaan jääneemme yksin.
 Paavali  kirjoitti  Timoteukselle:  ”Kun  ensimmäisen  kerran  puolustauduin  oikeudessa, ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin” (2. Tim. 4:16).
 Meidän  ei  siis  pidä  rakentaa  uskoamme  epävakaiden  ja  häilyvien  valojen  varaan  vaan  sen  todellisen  Valon  varaan,  joka ei koskaan katoa.
 Kun tärkeät ihmiset lähtevät, me olemme   surullisia   kunnes   huomamme,   että   juuri niin piti käydä, jotta meille jäisi vain Yksi  ja  yksi  tehtävä:  Katsoa  Jumalaa  kasvoihin, jotta hän meitä auttaisi.
 Älä  anna  minkään  estää  sinua  katsomasta  herkeämättä  Jumalaan  sinun  itsesi  tähden  ja  sen  opin  tähden,  jonka  mukaan  sinä pelastut. Ja joka kerran kun sinä saarnaat,  katso  ensin  Jumalaa  kasvoihin  kun  puhettasi  valmistat. 
 Jumalan  palvelija  on  henkilö,  joka  jatkuvasti  katsoo  Jumalaa  kasvoihin  ja  sitten  vasta  menee  toisten  luokse ja muille puhumaan.  Jumalan palvelijalle on luonteenomaista valo, josta hän ei itse tiedä mitään. Kun ”Mooses  laskeutui  Siinainvuorelta  liitontaulut  käsissään,  hänen  kasvonsa  säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt.” (2. Moos. 34:29).
 Meitä  ei  ole  kutsuttu  julistamaan  itseämme, ei julistamaan toisille epäilyjämme tai  hetkellistä  hiljaista  iloamme,  jota  toisinaan  saatamme  tuntea  Jumalan  kasvojen  edessä. Jumalan palvelijan salaisuus on se, että  hän  katsoo  Jumalan  kasvoihin  ja  puhuu yksin hänestä. 
 Nykypäivänä   painotetaan   työntekoa,   myös  hengellisen  työn  tärkeyttä.  ”Meidän  on lähdettävä! Pakanat hukkuvat ilman Jumalaa! Meidän on vietävä sanoma heille!” 
 Tämä ei ole tärkeintä. Tärkeintä on, että  näemme  Jumalan.  Tärkeintä  on,  että  opimme  tuntemaan  Jumalan.  Kristillisen  julistuksen   tehtävänä   on   saattaa   meidät   tuntemaan  Jumala  oikein.  Muu  seuraa  sitten tästä. 

 Skotlantilainen baptistisaarnaaja Oswald Chambers (1874–1917)

https://kristitynfoorumi.org/lehdet/AR52008.pd