KUIN ÄITI-
Niin kuin äiti lohduttaa lastaan,
niin minä lohdutan teitä Jes.66:13
Lapsi tietää, minne pitää mennä, kun on tapahtunut jotain ikävää.
Mitä se lieneekin, äiti osaa auttaa ja lohduttaa. Äidin sylissä itku pian tyyntyy ja ikävä unohtuu.
Tiedän myös, minne minun on mentävä, kun asiat menevät vastoin minun mieltäni. Tulen sinun luoksesi, taivaallinen Isäni. Sinä et torju minua luotasi. En tunne häiritseväni sinua, enkä tulevani sopimattomaan aikaan. Et pidä murheitani mitättöminä pikkuseikkoina. Osoitat minulle ymmärtämystä ja rakkautta. Kaikkein mitättömimmänkin asian saan tuoda eteesi.
" Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä lohdutan teitä", sinä sanot.
Niin minä tulen - tänä iltana niin kuin niin monta kertaa ennen. Ikävyydet unohtuvat, kun saan olla lähelläsi. Rakkautesi antaa minulle mielenrauhan ja minä saan levon luonasi.
Kiitos rakas Isä avoimesta sylistä.
Fredrik Wislöff/ Rukouskirjani
Ote rovasti Olavi Peltolan kirjoituksesta:
Ristissä on elämänvaelluksemme ydin.
Risti viittaa Kristuksen ristin ohella myös kristityn omaan ristiin. Uskova ei ole vain Kristuksen ristin katselija. Pyhä Henki vetää hänet siihen mukaan kaikessa hänen elämässään ja hän on jatkuvissa ahdistuksissaan mukana siinä. Kristittynä oleminen on Kristuksen kärsimyksen seuraamista kärsien.
Usko Kristukseen onkin elämistä ristin ja kärsimyksen synnyttämässä ahdistuksessa. Risti ja kärsimys koskettavat koko uskovan elämää ja ovat jatkuvasti hänen seuralaisenaan tavalla tai toisella. Kristuksen risti ja uskovan risti kuuluvat yhteen.
Uskova tyytyy Jumalan ilmoitukseen ja oppii ymmärtämään Jumalaa kärsimysten ja ristin kautta. Hän ei vaadi elämäänsä Jumalan suuria näkyviä menestystekoja jaksaakseen luottaa. Hän luottaa Herraan keskellä oman elämänsä mitättömyyttä ja tyhjänpäiväisyyttä. Keskellä sen kipuja ja pettymyksiä. Mutta myös keskellä sen iloja ja voittoja.
Ihmisenä halumme kuitenkin välittömästi vapautua kaikista kärsimyksistämme. Kerran tämä vapautus kyllä tulee ja silloin Herra on pyyhkivä pois kaikki kyyneleemme.
Mutta nyt meidän on suostuttava Paavalin tavoin siihen, että elämässämme ja ruumiissamme oleva piikki pistää (2 Kor 12:7, KR 92). Sitä ei oteta meiltä pois. On vain opittava tyytymään armon riittävyyteen (12:9) kipujen keskellä. Ei ole helppo olla kiitollinen heikkoudesta, vaikeuksista ja ahdingoista Jeesuksen seurassa (12:9-10).
https://rovasti.fi/node/347
Luin aamulla Olavi Peltolan opetusta ja minua puhutteli jälleen tyytyminen armoonsa ja heikkouteen. Ei ole helppoa myöskään elää monenlaisissa ahdistuksessa, sairauksissa jne. varmaan kenenkään, mutta Jumala on luvannut olla kanssamme näissä kaikissa. Toivon, että osaisin sen aina muistaa ja oppisin tyytymään osaani kaikkina päivinä.
Kuitenkin mitään en vaihtaisi pois. On paras paikka olla lähellä Jeesusta. Hän näkee ja tietää kaiken ja kaikki on parhaaksemme. Jeesus on kaikki.
Nytkin iloitsen, kun on rauha sydämessä. On aikaa rukoilla ja lukea, mitä Jeesus opetti. Ja elää arjen keskellä iloiten kaikista pienistäkin asioista.
Kun on väliin hyvin vaikeaa sairauksieni tähden, on niin suuri ilo sitten, kun esim. jaksaa mennä kauppaan,leipoa jotain, on saanut voimaa pitää kodin siistinä, on aikaa katsella lintuja ja kukkia jne..jne...
Mökille en jaksanut tänä kesänä ja kaipasin sinne luonnon rauhaan. Sekin oli aika vaikeaa, etenkin kun täällä taajamassa on kesällä väliin rauhatonta ja meluisaakin. Aamu-uinnit oli kyllä ihanaa aikaa aamunrauhassa.
Nyt on melut vaienneet syksyn tultua ja tämä asuintaloni on rauhallinen.
Monilla on ollut vaikeaa sairautta ja monenlaista ahdistusta ja esirukouspyyntöjä on tullut harvakseltaan. On hyvä yhdessä viedä ja jättää kaikki Isän hyviin käsiin.
Paikallisseurakunnassa käyn väliin Raamattupiirissä ja Jumalanpalveluksissa, kun jaksan ja on ollut ilo tavata siellä ystäviä.
Isä on hyväksi nähnyt antaa minulle juuri tämän elämän ja uskon, että myös vaikeat asiat kääntyvät vielä siunauksiksi. Odotan Jumalan aikaa ja uskon, että rukoukset on kuultu.
Olemme arvokkaita, rakkaita ja kuulumme Jeesukselle. Hän pitää omistaan hyvän huolen.
Jumala on luvannut olla aina kanssani, se vaan yhä uudestaan saa sydämen iloitsemaan.
" Yksin en kulje, en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään.." laulussa sanotaan.
Herra on aina kanssamme, olipa tilanteemme , mikä onkaan!
Siunausta päiviisi rakas lukija/ystävä!
Ps. 62:7-9
Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.
Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.
Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.
Ps. 46:2
Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
Ps. 90:1
Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
1. Joh. 2:28
Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.
1. Joh. 4:17
Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
Ps. 27:1
Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!
Jes. 54:13
Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.
Luuk. 24:36
Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
Room. 5:1
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Fil. 4:7
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa
2. Piet. 1:2
Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
