Tyydy ristiin

 Ote rovasti Olavi Peltolan kirjoituksesta:

Ristissä on elämänvaelluksemme ydin.

Risti viittaa Kristuksen ristin ohella myös kristityn omaan ristiin. Uskova ei ole vain Kristuksen ristin katselija. Pyhä Henki vetää hänet siihen mukaan kaikessa hänen elämässään ja hän on jatkuvissa ahdistuksissaan mukana siinä. Kristittynä oleminen on Kristuksen kärsimyksen seuraamista kärsien.

Usko Kristukseen onkin elämistä ristin ja kärsimyksen synnyttämässä ahdistuksessa. Risti ja kärsimys koskettavat koko uskovan elämää ja ovat jatkuvasti hänen seuralaisenaan tavalla tai toisella. Kristuksen risti ja uskovan risti kuuluvat yhteen.

Uskova tyytyy Jumalan ilmoitukseen ja oppii ymmärtämään Jumalaa kärsimysten ja ristin kautta. Hän ei vaadi elämäänsä Jumalan suuria näkyviä menestystekoja jaksaakseen luottaa. Hän luottaa Herraan keskellä oman elämänsä mitättömyyttä ja tyhjänpäiväisyyttä. Keskellä sen kipuja ja pettymyksiä. Mutta myös keskellä sen iloja ja voittoja.

Ihmisenä halumme kuitenkin välittömästi vapautua kaikista kärsimyksistämme. Kerran tämä vapautus kyllä tulee ja silloin Herra on pyyhkivä pois kaikki kyyneleemme.

Mutta nyt meidän on suostuttava Paavalin tavoin siihen, että elämässämme ja ruumiissamme oleva piikki pistää (2 Kor 12:7, KR 92). Sitä ei oteta meiltä pois. On vain opittava tyytymään armon riittävyyteen (12:9) kipujen keskellä. Ei ole helppo olla kiitollinen heikkoudesta, vaikeuksista ja ahdingoista Jeesuksen seurassa (12:9-10).

https://rovasti.fi/node/347


Luin aamulla Olavi Peltolan opetusta ja minua puhutteli jälleen tyytyminen armoonsa ja heikkouteen. Ei ole helppoa myöskään elää monenlaisissa ahdistuksessa, sairauksissa jne. varmaan kenenkään, mutta Jumala on luvannut olla kanssamme näissä kaikissa. Toivon, että osaisin sen aina muistaa ja oppisin tyytymään osaani kaikkina päivinä.

Kuitenkin mitään en vaihtaisi pois. On paras paikka olla lähellä Jeesusta. Hän näkee ja tietää kaiken ja kaikki on parhaaksemme. Jeesus on kaikki.

Nytkin iloitsen, kun on rauha sydämessä. On aikaa rukoilla ja lukea, mitä Jeesus opetti. Ja elää arjen keskellä iloiten kaikista pienistäkin asioista.
Kun on väliin hyvin vaikeaa sairauksieni tähden, on niin suuri ilo sitten, kun esim. jaksaa mennä kauppaan,leipoa jotain, on saanut voimaa pitää kodin siistinä, on aikaa katsella lintuja ja kukkia jne..jne...

Mökille en jaksanut tänä kesänä ja kaipasin sinne luonnon rauhaan. Sekin oli aika vaikeaa, etenkin kun täällä taajamassa on kesällä väliin rauhatonta ja meluisaakin. Aamu-uinnit oli kyllä ihanaa aikaa aamunrauhassa.
Nyt on melut vaienneet syksyn tultua ja tämä asuintaloni on rauhallinen.
Monilla on ollut vaikeaa sairautta ja monenlaista ahdistusta ja esirukouspyyntöjä on tullut harvakseltaan. On hyvä yhdessä viedä ja jättää kaikki Isän hyviin käsiin.
Paikallisseurakunnassa käyn väliin Raamattupiirissä ja Jumalanpalveluksissa, kun jaksan ja on ollut ilo tavata siellä ystäviä.

Isä on hyväksi nähnyt antaa minulle juuri tämän elämän ja uskon, että myös vaikeat asiat kääntyvät vielä siunauksiksi. Odotan Jumalan aikaa ja uskon, että rukoukset on kuultu.

Olemme arvokkaita, rakkaita ja kuulumme Jeesukselle. Hän pitää omistaan hyvän huolen.

Jumala on luvannut olla aina kanssani, se vaan yhä uudestaan saa sydämen iloitsemaan.
" Yksin en kulje, en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään.." laulussa sanotaan.
 
Herra on aina kanssamme, olipa tilanteemme , mikä onkaan!

Siunausta päiviisi rakas lukija/ystävä!