Heikoille ja sairaille

 

Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon, ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan. En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt. Job 6:8–10

Uskovan ihmisen ahdistus on erityisen raskas silloin, kun hengellinen yhteisö ei anna lupaa olla heikko tai sairas. On pakko yrittää olla vahvempi kuin on ja terveempi kuin lääkäri määrää. Hengelliset opastajat saattavat vielä löytää sairauden syyn sairaasta itsestään. Silloin eivät ole kaukana Jobin sanat, joissa hän toivoo Jumalan itse lopettavan tuskan ja ottavan kärsivän luoksensa lepoon. Sillä Jumalaa hän ei ole kuitenkaan koskaan kieltänyt. On hyvä muistaa: Jumalamme saattaa joskus laskea omansa pimeään yöhön. Kokemus on kaikessa yksinäisyydessään pelottava. Kuitenkaan hän ei ole kaukana hetkeäkään, ei etenkään hänestä, joka on heikko tai sairas. Jos yhteisö ei tätä armollisuutta kykene Raamatustaan löytämään, on syytä etsiä terveempi ja turvallisempi yhteisö. Uskovien tehtävä on kantaa toisiaan, ei lyödä lyötyä.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.

Päivän Sana – Suomen Raamattuopiston Säätiö (sro.fi)

UuttaYou tube kanavaltani: 

Pieni hetki evankeliumin äärellä.

Lepohetkiä Kristuksen lähellä teille jokaiselle !